Vapaus

19 1 0
                                    

"Caroline Anne Frame on syytön", julisti tuomari

Caroline ei uskonut korviaan, hän oli virunut vankilassa kaksitoista vuotta ja, kun hän lopulta oli uskonut itsekin, että oli tappanut ystävänsä hänelle kerrottiinkin ettei voinut olla syyllinen. Caroline ei tiennyt enää mihin uskoa.

"Miten"

"Anteeksi?"

"Miten olen syytön?!"

"Turhaan te sillä kaunista päätänne vaivaatte, olettehan nyt vapaa!"

Niin, Caroline oli fyysisesti vapaa, mutta henkisesti hän oli yhä kiinni kahleissaan. Caroline käveli kohti koti kaupunkiaan, riutuneen näköisenä, eihän hänellä ollut kuin muodista pois mennyt paita ja hame.

"Onko tuo-", henkäisi pastori

"Ei se voi olla!" huudahti kaupanpitäjä

Koko kaupunki henkäisi syvään, kaikki nuo pelkäsivät Carolinea kuitenkaan tietämättä sen kummemmin miksi hän taas käveli kaduilla vapaana. Vuosia oli kulunut ja jopa lasten katseet kielivät sanattomasta kauhusta. Carolinea pelättiin ja se oli pahinta mitä hänelle voisi käydä, ainakin hänen omasta mielestään. Caroline oli aiemmin kuitenkin ollut niin kovin pidetty kaikkien keskuudessa. Mikään ei tulisi olemaan enää samoin kuin aiemmin.

"Tuohan on Caroline Frame!"

"Niin olen, mitä sitten kai joku muukin syyttä on virunut toisen tekoja!"

Hiljaisuus oli niin täydellinen, että Caroline kykeni kuulemaan kaikkien hengitykset kuin ne olisivat hänen korvansa vieressä. Hän oli nyt aivan yksin ensimmäistä kertaa elämässään. Caroline käveli kohti taloa, jota olisi yleensä kutsunut kodiksi, mutta koska hänen äitinsä piti tytärtään murhaajana, oli se vain talo, jota olisi voinut kutsua kodiksi. Caroline astui kuistille ja avasi oven. Silloin hän ymmärsi keskeyttäneensä jotakin tärkeää. Hänen isänsä istui pöydän päässä ja pöydän ympärillä istui kaksitoista miestä, jokainen mustassa takissa ja housuissa.

"Caroline!" huudahti Arthur Frame

Caroline ei saanut sanaa suustaan. Hän tiesi, ettei hänen isänsä ollut valkea kyyhkynen, mutta ei hän myöskään olettanut isäänsä mustaksi kissaksi.

"Olen kotona nyt"

Kukaan mustanpuhuvista miehistä ei tohtinut sanoa mitään, mutta Caroline kyllä tiesi, mitä joka ikinen heistä ajatteli, Caroline oli lainsuojaton. Hän oli täysin varma ettei tulisi koskaan pääsemään yli murhaajan leimasta.

"Caroline, luulin etten ikinä saisi sinua kotiin!"

"Murhaajaako?"

"Miten sinä edes pääsit tänne?"

"Isä, minä en tehnyt sitä, se en ollut minä"

Huoneessa oli nyt kuolemanhiljaista, kunnes Caroline huokaisi syvään.

"Minä en tappanut Leslietä"

"Sinä tunnustit"

"No, kävi ilmi, että joku oli saanut minutkin uskomaan omaan syyllisyyteeni, emmekö voisi iloita vapaudesta, missä äiti on?"

"Caroline, rakas, äitisi kuoli kaksi vuotta sitten"

Caroline oli puoliksi odottanut tätä. Olihan hänen äitinsä huonovointinen viimenäkemällä.

"Miksi ette käyneet"

"Eräs mies käännytti meidät aina ovelta pois"

Mies, mikä mies. Ei Carolinea vahtinut kuin naiset, se oli vankilan sääntö.

"Isä, siellä ei ollut miehiä"

Arthur Framen naama valahti valkoiseksi kuin lakana ja hänen suustaan ei päässyt sanaakaan.

"Kuka se sitten oli"

"En tiedä"

"Kuka on pitänyt minua erossa tyttärestäni!"

Tuon huudon jälkeen koko talo oli ihan hiljaa, jopa tavallisesti äänekkäät hiiret olivat vaiti, kun Arthur Frame suuttui ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen. Hiljaisuutta oli kulunut useampi minuutti ja sitten talon alakerrassa vallitsi sanoin kuvailematon raivo. Arthur Frame heitteli tavaroita ympäriinsä, paitsi tietenkin vaimonsa kuvan hän jätti rauhaan. Arthur Frame huusi ja tömisteli, niin ettei sitä voinut olla kuulematta ulos. Nuo kaksitoista miestä toivat Arthurille vettä, taputtivat tätä selkään ja sitten raivonpurkauksen loputtua lähtivät ulos Frame'n perheen talosta.

"Isä, olen tässä nyt"

"Olen hukannut kaksitoista vuotta!"

"Niin olen minäkin"

"Niin"

Nuo kaksi halasivat ja hetken keskeytti oven avautuminen, kun sisään astui Mary Frame.

"Caroline!"

"Mary"

"Sinähän elät!" Mary huudahti.

"Niin elän, miksi en eläisi?"

"Koska se vartija sanoi, että olit kuollut", Mary vastasi

"Pitkä, vaaleatukkainen ja sinisilmäinen mies?" Arthur Frame varmisti.

"Mistä tiesit?"

"Sama mies sanoi, että en pääse sisään rakennukseen"

Miten kaksi saman katon alla olevaa ihmistä eivät olleet missään vaiheessa jakaneet ajatuksiaan Carolinesta, miksi Mary ei kertonut isälleen siskonsa kuolemasta?
Kuolema perheessä on isoin häpeä, mitä voi kuvitella, ehkä siksi Mary Frame oletti, että hänen isänsä ei haluaisi puhua asiasta. Kuka tietää mihinkään näistä mitään vastauksia.

"Voi, miten ikävä minulla olikaan!" Mary huusi kyyneleet silmissään.

Koko perhe halasi, joka oli epätavanomaista, sillä Rouva Frame'n ollessa elossa kukaan ei edes taputtanut toisiaan olalle. Kuitenkin tuo perhe oli nyt elossa, eikä kukaan saisi sitä erotettua.

"Lienee turha kysyä, keitä ne miehet olivat"

"Älkää huolehtiko, en ole veloissa, se on ainut asia, mitä teidän tulee tietää", Arthur Frame sanoi

Caroline piti ilmoitusta täysin turhana, kyllä hän tiesi, että jos heidän ruokasalissaan istui kaksitoista miestä sulassa sovussa ei kyse ollut mistään velasta, vaan suunnittelusta. Carolinea vain kiinnosti, että mistä suunnittelusta oli kyse.

"Oletan, että haluat tutkia paikkoja vähän, onhan siitä monta vuotta, kun viimeksi olit täällä"

"Voisin käydä katsomassa Madelinea"

"Niin, ei hänestäkään kyllä mitään ole kuulunut", Arthur Frame totesi.

Caroline lähti kohti parhaan ystävänsä taloa täysin tiedottomana, että mikä häntä odottaisi.

"Tuo on Caroline, mitä hän täällä tekee?" Kylän vanhukset hämmästelivät.

"Olen vapaa", Caroline vastasi.

Pian Caroline saapui ystävänsä talon kuistille, kuitenkin hän empi hieman. Jos hän ei ollutkaan tervetullut enää. Olihan Carolinea pidetty monia vuosia heidän ystävänsä murhaajana. Caroline kuitenkin koputti. Oven kuitenkin avasi odottamaton henkilö.

"Mary?"

"Caroline!"

"Sinä juuri olit kotona, miten ehdit tänne?"

"En ehtinytkään, kuka meillä on?!"

Molemmat tuijottivat toisiaan kauhusta. Jokin täysin vieras henkilö oli heidän isänsä kanssa.

"Etkö yhtään mieti, mitä teen täällä?"

"En, minä luen lehtiä", Mary vastasi.

"Missä Madeline on?"

"Keittiössä"

"Siitä on pitkä aika, tietääkö hän?"

"Tietää, luimme lehden yhdessä"

///Mitä luulette onko Mary'n kopioja kadonnut siihen mennessä, kun Mary saapuu kotiinsa, ja mitä Mary tekee Carolinen parhaan ystävän luona?

You've reached the end of published parts.

⏰ Last updated: Feb 03 ⏰

Add this story to your Library to get notified about new parts!

Hän oli viatonWhere stories live. Discover now