Valtakivien taru:  Alku

Valtakivien taru: Alku

130 Reads 1 Vote 22 Part Story
MiaSusanne By MiaSusanne Updated May 29

Suuren sodan jälkeen kuolemattomien maassa on vallinnut rauha. Neljä ylhäissyntyistä sukua, Stantonit, Meorit, Tulifit ja Leonit hallitsevat maata valtakivien suomien voimien turvin. Häpeään syöstyjen alhaissyntyisten elämä on työtä ja palvelemista vailla vapauksia.  

Neffiandra Tulif on vapaa sielu, joka ei sovi maailmansa muotteihin. Hänessä on kehkeytymässä voima, joka saattaa kääntää tuulien suuntaa, mutta hänen voimansa halutaan kaikin voimin tukahduttaa ja pitää salassa, sillä se on vaaraksi valtakunnan rauhalle.  Myös kuolemattomien maan uusi Valtias kiinnittää ei-toivottua huomiota Neffiandraan.  Liittyykö Valtiaan kiinnostus pelkoon, että Neffiandra voisi sytyttää alhaissyntyisten keskuudessa kytevän kapinan ilmiliekkeihin ja syrjäyttää hallitsijan valtaistuimeltaan, vai sittenkin johonkin muuhun?

       "En varoita teitä enää kolmatta kertaa epäkunnioittavasta asenteesta, neiti Tulif", äänensävy oli hiljainen ja niin täynnä auktoriteettia ja uhkaa, että räpäytin silmiäni. Tunsin pelon kouraisevan alavatsassani.   Liekit hänen silmissään leimahtivat vahvistaen tunnetta. Kunnes oma luontoni otti vallan. Kuka minä olin vapisemaan kenenkään edessä? Minä olin Neffiandra Tulif, myrskyn haltija, en ollut mikään mitättömyys. Jos tahtoisin, voisin nostattaa tuon joen vedet hirmumyrskyksi hänen linnaansa vastaan. Häntä vastaan. Minua ei kohdeltu näin.