Ashtonin näkökulma
Neljäntenä risteilypäivänä ei tapahtunut mitään tähdellistä ei minun eikä Alyssankaan mielestä. Tilasimme ruokaa hyttiin ja istuskelimme myöhemmin päivällä aulassa, illalla samassa Burger Kingissä kuin edellisenä päivänä. Kun makasimme sängyssä jo kello puoli kymmenen illalla, Alyssa totesi kaikessa rauhassa, että seuraavana päivänä olisi käytännössä pakko keksiä jotain loistavaa tekemistä. Vain pienen hetken mietinnän jälkeen hän sanoi, että haluaa "siihen glittermekkojen täyttämään paikkaan" ja jätti selventämättä, mitä paikkaa oikeastaan tarkoitti. Juuri, kun olin kysymässä, kuulin hänen hengityksensä muuttuvan rennon rauhalliseksi. Kysymykseni saisi siis odottaa aamuun.
Nyt oli jo joulukuu. Olisimme perillä Portlandissa 14. päivä, joten jouluun ei ollut enää kauaa. Ehkä ehtisimme New Yorkiin jouluksi. Kaikessa siinä ihmismassassa voisi olla vaikeaa löytää rauhaa, mutta ehkä kuitenkin onnistuisimme jotenkin. Äkkiä tajusin, miten vaikeaa majapaikan löytäminen voisi olla, ja olin jo haparoimassa puhelintani pöydältä, kun käskin itseäni ottamaan kerrankin rauhassa. Aina voisi keksiä jotain, jos paikkaa ei löytyisikään. Kuitenkin, kun lopetin sisäkaton tuijottamisen ja suljin silmäni, tajusin pohtivani, tunnenko ketään NYCistä.
**
Ashtonin näkökulma
Kun heräsin, Alyssa nukkui lähes koko sängyn leveydeltä. Hänen toinen käsivartensa kulki rintakehäni poikki, ja omat jalkani olivat vähällä livetä sängyn reunan yli. Alyssa oli halunnut nukkua tämänkin yön minun hupparini yllään, ja olin antanut hänen tehdä sen. Jos hän välttämättä halusi, hän sai nukkua deodoranttini pistävän hajun ja hupparin kuluneen sisäpinnan kanssa.
Kun vilkaisin kelloa, huomasin helposti, että olimme menneet nukkumaan aikaisin. Kello oli vasta yhdeksän aamulla, ja ainakin minä olin jo hereillä. Alyssan levolliset kasvot olivat minuun päin, enkä voinut olla koskettamatta häntä. Ennen kuin sormenpääni saavuttivat hänen ihonsa, päässäni välähti vanhoja muistoja siitä, miten olin herännyt useita kertoja samantapaisesta tilanteesta ja lähtenyt vain vähin äänin, ellei sitten toinen ollut ehtinyt lähteä ensin. Minua puistatti. Laskin sormenpääni Alyssan poskelle ja pyyhin hänen lämmintä ihoaan niin varovasti kuin osasin.
Arvasin, etteivät hellät kosketukseni hänen kasvoillaan olleet tarpeeksi helliä, ja näin, miten hänen suupielensä nykivät puoliunisen oloisesti. Painoin huuleni hänen huulilleen ja herätin hänet lopullisesti. Hän raotti silmiään ja kuiskasi 'huomenta' niin hiljaa, ettei varmaankaan edes itse kuullut. Kun vetäydyimme suudelmasta lähes yhtä aikaa, hänen sormensa tutkivat huuliani. Minua hymyilytti, kun ainoastaan katsoin häntä. Hän oli nyt jotain täysin toista kuin se kalpea ja tärisevä hermoraunio pari päivää sitten. Kurotin suutelemaan häntä otsalle. Hän veti hupparini hihat kämmentensä yli ja käpertyi pieneksi sängyllä vieressäni. Häntäkin hymyilytti.
"Oiskohan meidän jo aika nousta?" hän kysyi ihanalta ikuisuudelta tuntuneen suudelmien ja silitysten vaihdon jälkeen. Kohotin kulmiani ja nousin ylös sängystä vain ärsyttääkseni häntä sillä, että ehdin ensin kylpyhuoneeseen. Hän takoi ovea ja kirosi minulle, mutta kuulin pidätellyn naurun hänen äänessään.
**
Ashtonin näkökulma
Lähes koko aamupäivä kului siinä, että kuuntelin, miten Alyssa ajatteli ääneen. Hän tuntui keskustelevan lähinnä itsensä kanssa siitä, halusiko hän vuokrata pukuvuokraamosta mekon itselleen illan yökerhovisiittiä varten. Kun hän oli pohtinut asiaa läpi ainakin sadalta eri näkökannalta ja yrittänyt jopa saada minut sanomaan jonkin järkevän mielipiteen, hän lopulta päätti jättää vuokraamatta ja säästää rahansa johonkin muuhun.
Kun istuimme syömässä tällä kertaa jossain muussa ravintolassa kuin täpötäydessä Burger Kingissä, Alyssa sai mielestään loistavan idean; hän aikoi antaa minulle valtuudet valita itselleen huulipuna illaksi. Kun hän oli sanonut ideansa ääneen ja nähnyt kauhistuneen ilmeensä, hän lisäsi, ettei hänellä ollut kuin kaksi huulipunaa, ja saisin valita, millaisen hän ostaisi. Hän ei tiennyt, ettei se suinkaan lievittänyt kauhuani, päinvastoin.
"Älä nyt ihan noin järkyttyneeltä näytä, kyllä mä autan", hän kihersi lopulta ja pudisti päätään.
Alyssan näkökulma
Kun olimme syöneet, kävimme hytissämme ainoastaan pyörähtämässä. Puristin Ashtonin kättä, kun puikkelehdimme ihmisten massan seassa laivan kauppakaduilla. Pienet lapset kiljuivat ja itkivät lähes jokaisella kulmalla, ja toisaalta pariskunnat huutelivat toisilleen käytävän eri puolilta. Osa karjui vaikuttavan suurella volyymilla puhelimeen, ja osa vaikutti vain puhuvan puhumisen vuoksi. Puheensorinaa ja meteliä oli joka puolella, mutta onneksi itse liikkeissä väki oli jakautunut sen verran pienemmiksi kokonaisuuksiksi, ettei tungosta ollut juurikaan.
Kun pääsimme kosmetiikkaa myyvään, valtavaan liikkeeseen, kohtasimme ensimmäisenä hajuvesiosaston, jota kansoitti lauma harmaapäisiä vanhoja rouvia, jotka ainakaan stereotypioiden mukaan eivät tarvitsisi enää tilkkaakaan lisää imelänhajuista hajuvettä. Johdatin huvittunutta Ashtonia liikkeen läpi. Hän sai osakseen muutaman hieman säälivän katseen, vaikkei ollut edes ainoa liikkeeseen pakotettu mies.
Kun pääsimme huulipunien omalle osastolle, Ashton näytti huokaavan äänettömästi. "Sä meinaat, että meistä edes jompikumpi pystyy valitsemaan näistä yhden?" hän kysyi ensin. Vastasin nyökkäämällä. Hän katseli huulipunavuoria ympärillämme hetken hieman tarkemmin, ja kääntyi sitten minua kohti. "Miks suurin osa näistä on mun mielestä ihan samanvärisiä keskenään?" Naurahdin. Olin oikeastaan ollut itsekin samaa mieltä vielä jokunen vuosi sitten. Yritin selittää hänelle, että jokaisessa sävyssä oli erilainen pohjasävy, ja ettei kahta samanlaista lopputulosta saanut aikaan eri tuotteilla. Ashton vain pyöräytti silmiään ja pudisti päätään nostellessaan erilaisia testereitä.
"Muuten, se väri ei aina välttämättä selviä pelkästään testeriä tuijottamalla", sanoin ja tartuin punaisenruskeaan huulipunanäytteeseen hänen kädessään. Hän ei ehtinyt edes kieltää, kun jo vedin punalla pienen jäljen hänen kämmenselkäänsä. "Mitä sä oikein teet?" "Mähän sanoin, että pelkkä kattominen ei riitä siihen, että näkee, miten se väri oikeesti käyttäytyy." Hän pudisteli taas päätään, mutta kun hetken kuluttua palasin hänen luokseen, hänen kämmenselässään oli jo useampiakin huulipunanvetoja. "Sähän opit nopeasti", sanoin ja tönäisin häntä. Hän näytti niin keskittyneeltä, että se oli jo hauskaa. Hän yritti ilmeisesti paneutua tehtäväänsä. En tiennyt yhtään, minkälainen värisilmä hänellä oli, joten hänen värivalintansa minulle voisi olla yllätys. Toivoin, etten joutuisi hylkäämään ainakaan montaa hänen valinnoistaan, mutta en kuitenkaan suostuisi ottamaan huulipunaa, josta en varmasti pitäisi.
Kun pyörittelin kalliita meikkituotteita käsissäni ja pohdin, mikä niistä oikeastaan teki niin kalliita, vaikka ne olivatkin alennuksessa, toivoin, ettei Ashton valitsisi minulle nudea tai tummanpunaista sävyä, koska sellaiset, tosin jo kuluneet, minulla oli jo. Uskoin, että hän kyllä muisti molemmat, olinhan sotkenut hänen paitojensa kauluksia kummallakin värillä.
**
Ashtonin näkökulma
En olisi koskaan myöntänyt sitä ääneen, mutta jokin erilaisten värien vertailussa ja testaamisessa oli koukuttavaa. Halusin piirtää kämmenselkääni vielä yhdellä värillä, ja sen jälkeen vielä yhdellä. Olin täyttänyt koko vasemman kämmenselkäni rystysistä ranteeseen pienillä, epämääräisillä länteillä erilaisia huulipunia, ja olin jo valinnut kaksi suosikkiani. Ensin olin ollut vähällä tarjota Alyssalle pinkkiä, mutta sitten todennut, ettei hän varmaankaan pitäisi siitä. Kun olin käynyt lähes koko punarivistön läpi, päätin tarjota hänelle lämpimänviolettia ja ferrarinpunaista huulipunaa. Onneksi värejä oli kuvailtu, muuten olisin vain joutunut arvailemaan, mitä niiden olisi pitänyt olla. En oikeastaan vieläkään käsittänyt, miksi vaihtoehtoja piti olla niin paljon, mutta ehkä se kävikin järkeen vain naisille.
Kun Alyssa sattui vilkaisemaan suuntaani, viittasin häntä tulemaan luokseni. Osoitin hänelle kaksi vaihtoehtoani. "Onhan sulla sentään silmää", Alyssa sanoi ja kurotti suutelemaan poskeani. Hän teki omillekin rystysilleen pienet viivat molemmista väreistä. Lopulta hän valitsi kirkkaan ja voimakkaan punaisen. "Tuon huulipunan mä voin poistaa sitten ihan vapaasti", sanoin ja painoin huuleni hänen huulilleen demonstroidakseni sanojani.
**
Ashtonin näkökulma
Seurasin katseellani, miten hän levitti aamupäivällä ostamaani huulipunaa huulilleen tarkoilla vedoilla. Hän oli lopulta päättänyt pukea ylleen shortsit ja mustan pitsipaitansa. Tällä hetkellä paita roikkui hänen päällään auki, ja pystyin helposti näkemään hänen paljaan vatsansa peilin kautta. Hän oli muka vahingossa jättänyt kylpyhuoneen oven reilusti raolleen, mutta luulen, ettei se ollut ollut täysi vahinko. Ehkä hän piti siitä, että katselin, tai sitten vain oli liian tottunut siihen laittaakseen oven kiinni. Jos olin oikeassa jälkimmäisessä vaihtoehdossa, oli vain parempi, että ovi oli jäänyt auki, koska olisin raottanut sitä joka tapauksessa.
Hän käänsi silmänsä minuun peilin kautta, suipisti punattuja huuliaan ja iski silmää. Iskin silmää hänelle takaisin, ja hän kääntyi ympäri. Hän tavoitteli paidan helmat käsiinsä ja alkoi rauhallisesti napittaa sitä alhaalta alkaen. Hän esitti, ettei edes huomannut, miten katselin häntä päästä jalkoihin. Minun ei oikeastaan tehnyt edes mieli ryypätä tänä iltana, joten päätin pysytellä vain parissa drinkissä. En tosin tiennyt, onnistuisinko siinä ainakaan täydellisesti.
Alyssa sai paitansa napitettua ja asteli ulos kylpyhuoneesta, suoraan luokseni sängylle. Hän istui syliini nostaen polvensa sängylle molemmille puolilleni. Hän suuteli kaulaani, ja tunsin, miten huulipuna oli vielä tahmeaa hänen huulillaan. Hän hymyili minulle ilkikurisesti, hän oli siis saanut mielestään sopivan jäljen aikaan. "Hitto, että mä haluaisin suudella sua huulille, mutta sä kuitenkin levittäisit tän punan ympäri mun naamaa, enkä mä voi ihan pellen näköisenä lähtee minnekään." Hän laski kätensä rinnalleni ja käänteli paitani kaulusta etusormillaan. Irrotin toisen käteni hänen lämpimästä selästään ja raotin hänen paidankaulustaan. Suutelin kevyesti hänen rintaansa.
Kun nostin katseeni takaisin hänen kasvoihinsa, huomasin hänen purevan huultaan. Kun hän kääntyi katsomaan silmiini, sanoin: "Sulla on huulipunaa hampaissa." Välitin hänelle takaisin saman ilkikurisen virnistyksen, jota hän oli äskettäin käyttänyt minuun. Ennen kuin hän ehti kommentoida mitään, jatkoin: "Mä voin kyllä..." "Ja et muuten helvetissä", hän sanoi tiukasti ja nousi sylistäni jättäen jäljelle vain lämpönsä vasten jalkojani ja rintaani.
Kun hän oli saanut meikkinsä takaisin kuntoon, hän totesi napakasti, että ellemme lähtisi nyt, emme pääsisi lähtemään koko iltana. Kävelin hänen peräänsä hytin ovelle, painauduin häntä vasten ja kuiskasin, ettei minua haittaisi, vaikkemme lähtisikään minnekään, vaan jäisimme hyttiin. Sain vastaukseksi vain epäuskoisen päänpudistuksen ja tönäisyn.
________________________________
täällä jälleen! tässä lukuja kirjoitellessani olen tajunnut, että tämän tarinan joulu osuu julkaisuajankohdan puolesta todella surkeasti jonnekin tammikuun loppuun. pahoittelut siitä, tämän risteilymatkan kuvailu vain venyi ja rönsyili, ja ideoita syntyi liikaakin lyhyessä ajassa, enkä pystynyt saavuttamaan lukujen kanssa sitä aikataulua, minkä olin alunperin suunnitellut.
toivottavasti tämän tarinan myöhäinen (tai aikainen, riippuu mistä päin katsoo) joulunvietto ei sitten kertakaikkiaan latista keväistä mieltänne, kun aikanaan saan sen tänne julkaistua :)
joka tapauksessa toivottavasti tykkäätte tästä luvusta! ruinaan jälleen kerran kommentteja, ehkäpä huulipunashoppailu kirvoittaisi paljon sellaisia..?
xx eve