Seuraavana päivänä sotilaat rupesivat kaivamaan monttuja hoihin turvautua tilanteen salliessa. "Kui vanhoi te olette?" Hietanen kysyi. "-25 syntyneitä herra alikersantti." "-19." "Nuari määki olin ku aljettiin mut ei senttä lapsi." "Herra kersantti missäs niit ryssiä on et saa ruveta tappaa?" Asumaniemi kysyi "Älä huuva hyö kuulot ja lähti karkuu ko saavat tietää et sie tulit." Rokka vastasi. Hetken ajan kuluttua alkoi räjähtää. Kaikki menivät monttuihin suojaan. "Pysy montus! Matalana!" Hietanen huusi.
--
Hietanen lähti erään sotamiehen perään ja yritti raahata sen takaisin monttuun. Matkaan tulikin yks muuttuja. Hietasen naamaan räjähti ja Hietanen menetti silmänsä. Rokka tuli papereiden ja harsojen kanssa Hietasen luo ja yritti tyrehdyttää verta. "Rauhassa vaan." Rokka rauhoitteli. "Ai saatana!" Hietanen huusi paniikissa. Hetken päästä Koskela ja Vanhala ilmestyi paikalle. Hietanen selittää jotain Koskelalle ja Vanhalalle. "Sait vähän nenäsi päälle." "Mun teke kipiät." "Kaks." Koskela näyttää sormilla. "Silmii ei ol. Ei käy poraamine." Hietanen selittää. "En mää välit." "Mää en huol jumalaut." "Mä olen tavalise suruton poika." "Mää en välit pal semmottist." "Rokka täs." Rokka sanoi. Hietasta lähetään viemään hoitajien mukana. "Ota löysin rantein." "Ei se elämä ihan silmienkään varassa ole." "Jos eletään niin varmasti tavataan. Minä käyn joskus." Koskela sanoi. "Kuulemiin sit vaan. Sano pojil viäl pal terveisi." "Pirä hual ittestäs."Hietanen pyysi. "Mää voin ite kävellä. Mää voin ite kävellä.." "Hei sitten." Koskela sanoi harmillisena.
--
Hetken ajamisen jälkeen ryssät alkoivat pommittaa autoa joka ajaa ojaan ja syttyy tuleen. Hietanen rupeaa sokeana etsiä ovea. Hietanen avaa oven ja menee ensin ulos. Hän ottaa vastaan kaikki ketkä siellä oli. "Älkää jättäkö!" Joku sotilas huutaa. "En mää jätä!" "En mää jätä!" Hietanen ehtii sanoa ennen kun häntä ammutaan.
--
Seuraavana päivänä sotilaat kävelee metsässä. Vastassa alkaa kuulua tulitusta. "Menkää asemiin!" Kariluoto huutaa. "Ne voi hyökätä vaik mist." "Just näin." Hetken päästä ryssät etenee kovaa vauhtia. Kariluoto käskee joukkoja eteneen. Homma jatkuu. Sotilaat etenee omin neuvoin. "Siel ol konekiväär." "Meijän pitäs saaha se tuhottuu." "Aivan.." Se saatiin jollain opil tuhottuu ja matka jatkuu. Rokka etenee edellä ja loput perässä. "Koskela täs näin!" "Pojat eteenpäin!" "Ketjuun!"
--
Palattuaan takaisin Rokka, Asumaniemi ja Koskela löytää majuri Sarastien kuolleena. "Sotamies." "Herra luutnantti." "Sanokaa kapteeni Kariluodolle että komentopaikka on vallattu takaisin ja että majuri Sarastie on kaatunut." "Selvä." Rokka katsoo sinne missä auto on ojassa. Rokka ja Koskela tulevat paikanpäälle ja näkevät karmean näyn. Koskela kyykistyy Hietasen viereen. "Perkele.." Koskela kiroaa surullisena. Rokka rauhoitteli Koskelaa sen minkä pystyi ja he lähtivät jatkaan matkaa.
______________________
Meinas tulla itku kun kirjotin tota loppua.
Nooh eipä muuta...