K A K S I

144 17 1
                                              

P A R K   J I M I N

"Onhan sinulla passi?"

"Muistithan ottaa myös ne söpöt kaktukset?"

Pyöräytän silmini kyllästyneenä äidin hössöttäessä lentokentän terminaalissa. Takanani seisoo kaksi miestä pukeutuneena pukuihin ja aurinkolaseihin.

Isä ei ollut tullut edes hyvästelemään minua, vaan lähetti turvamiehensä. Pieni pettymyksen tunne pistää sydäntäni, mutta yritän ohittaa sen.

"Kyllä äiti kaikki ovat mukana ja jos satuit huomaamaan, niin mun lento lähtee ihan kohta"Vastaan edessäni seisovalle hieman pyöreälle, mutta herttaiselle äidilleni.

Hänen kasvoille kohoaa haikea hymy, ennen kuin hän puristaa minut haliinsa.

"Lupaathan soittaa minulle päivittäin"Äidin ääni väpättää, hänen silmien kostuessa hiukan. Katsoessani äitiä myös omat silmäni alkaa täyttyä kyynelistä.

Nyökkään hänelle halaten häntä vielä kerran ennen kuin nostan matkalaukkuni käsiini.

Heiluttaen hänelle vielä, ennen kuin hän katoaa ihmismassan sekaan.Käännän katseeni kohti käytävää hieman huokaisten.

Tästä siis alkaisi uusi elämäni.

 _ _ _ _ _ _ _ _

"Mä haluun kotiin"Mumisen yrittäen kirmata turvamiesten välistä, mutta yritykseni jää säälittäväksi heidän vahvojen käsivarsien estäessäni matkani.

Edessäni seisoo valtava rakennus, jonka tiiliset seinät ja piikkilanka aidat tuovat mieleeni elokuvien vankilat.

Suuret harmaat pilvet pimentävät taivasta ja saa valtavan tiilirakennuksen näyttämään kauhistuttavalle ja karmivalle.

Niellen pelon rippeitä, tartun matkalaukkuuni ja alan kävellä hieman epävarmoin askelia kohti rakennusta turvamiehet takanani.

Heti ovella meitä tervehtii suuren kokoinen nainen, joka näyttää suurine käsivarsine ja jalkoineen minua yli puolet suuremmalle.

"Taidat olla Park Jimin. Hei minä olen tämän sisäoppilaitoksen rehtori Judy Smith"Naisen hieman viskibasson kuuloinen ääni tuntuu olevan täysin sopiva hänen karhealle ulkonäölleen.

Nyökkään naiselle hiukan kyllästyneen näköisenä.

Hänen arvioiva katse käy päästä varpaisiin, kunnes hän vääntää kasvoilleen hymyn tapaisen irvistyksen.

Olin valinnut aamulla mustat farkut ja suuren hupparin ylleni. Hiukan väsyneet silmäni paljasti huonot yöunet ja turvotus monista kyynelistä. 

Nainen ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan ohjasi meidät suoraan hänen toimistoonsa.

Sieltä sain suoraan avaimet huoneeseeni, johon kuului myös huonekaveri ja uuden lukujärjestyksen, jota minun oli tarkoitus seurata seuraavasta päivästä lähtien. 

Kiusallisesti poistun rehtorin toimistosta suunnaten lapussa lukevaan huoneeseen.

Huoneen numero oli 381, joka sijaitsi kolmannessa kerroksessa ja minun tuuriksi hissin piti olla rikki nyt.

Kiroten hiljaisia manauksia, kannan painavan matkalaukkuni kolmanteen kerrokseen turvamiesten seuratessa perässä. Alan pikkuhiljaa jo ärsyyntyä heihin.

Päästyäni vihdoin kyseisen oven taakse puhallan ilmaa keuhkoistani.

"Te voisitte mennä vaikka johonkin läheiseen motelliin asumaan, minä en teitä majoita mihinkään eli painukaa jonnekkin muualle"Ärähdän kääntyen miehiin päin.

Molemmat miehet katsoo ensin minua ja sitten toisiaan. "Mr.Park isäsi palkkasi meidät suojelemaan sinua. Meidän tehtävämme on seurata sinua joka paikkaan ja suojata selustasi"Toinen mies sanoo aurinkolasien takaa.

Viha kiehahtaa sisälläni.

"Minua ei tarvitse suojella kun menen nukkumaan joten voitte vaikka soittaa isälleni ja vaatia häntä kustantamaan teille huoneet, mutta minä en teitä tarvitse"Sanon ja avaan oven, jonka jälkeen pamautan oven heidän silmien edestä kiinni.

Mutisten jälleen kirouksia, katson huonetta ympärilläni.

Huoneen seinät on maalattu valkoiseksi ja molemmin puolin oli laitettu kaksi sänkyä, sekä työpöytä. 

Toinen sänky oli siististi pedattu vaaleisiin lakanoihin ja sängylle oli aseteltu taiteltu pyyhe. Raju muutos toisesta sängystä oli suuri.

Huoneen toisella puolella oleva sänky oli petaamaton ja vaatteita oli hujan hajan. 

Nähtävästi huonetoverini ei ollut kovin kilttiä laatua.

Makea haukotus karkasi huuliltani, joka sai minut istahtamaan sängylle laskettuani matkalaukun lattialle.

Siirsin pyyhkeet sängyltä hieman sivuun ja laskin kehoni sängylle huokaisten syvään. Suljen raskaat silmäni, mutta ennen kuin ehdin lipua höyhensaarille, jokin ääni saa minut säpsähtämään.

Huoneen ovi kolahtaa rajusti kiinni ja edessäni seisoo järjettömän hyvännäköinen poika vihaisen näköisenä.

Hänen yönmustat hiukset ovat hiukan pörröllään ja nuo tumman ruskeat silmät tarkkailee minua päästä varpaisiin.

Hänen korkeat poskipäät ja terävä leukaperä näyttävät tulleen kuin mallitoimiston sivuilta ruuminrakenteesta puhumattakaan. Hänen käsien lihakset pullistelee tiukan t-paidan alta ja nuo mustat farkut imartelee hänen jalkoja.

Kaunis kuva hänestä pirstoutuu pojan avatessa suunsa.

"Ja kukas vittu sinä olet?"

Se siitä komistuksesta.

"Suonet anteeksi yrmy et tainnut tietää, että saat uuden kämppiksen"Virnistän pojalle hiukan, joka saa hänet tulistumaan lisää.

"Luulet olevasi vitsikäs vai? No arvaa mitä, en tarvitse kämppistä ja se lukee mun tiedoissa mene siis rehtorille itkemään ja painu mun huoneesta"Pojan erittäin matala ääni saa kehoni värähtelemään.

"Ehei kultapoju mä asun tästä lähtien täällä halusit sä sitä tai et"Tuhahdan hänelle terävästi ja alan hiljalleen avata matkalaukkuani.

"Sä saat kärsiä tästä pätkä"Pojan ääni varoittaa, mutta minä naurahan hänen sanoille.

 "Oi oletpas sinä suloinen, mutta tykkään enemmän nimestä Jimin"Hymyilen hänelle ivallisesti.

"Selvä on......pätkä"Poika sanoo ja avaa uudelleen huoneen oven. 

"Hei kultapoju, mikä sun nimi on?"Kysyn äkkiä, ennen kuin hän ehtii poistua huoneesta. Poika kääntyy minuun päin luoden kyllästyneen ilmeen.

"Min Yoongi"Hän vastaa lyhyesti ja sulkee oven kiinni.

Se siitä rauhallisesta aloituksesta.

 _ _ _ _ _

Sellanen sitte

Mitäs piditte?

Viikonloppu alkoi

Jiihaa

-TH

Roommate // YoonminWhere stories live. Discover now