Luku 4: Yhdessä matkaan

27 6 4
                                    

"Mitä ihmettä sinä täällä teet?" Jimin kysyi Jungkookilta. Jungkook-raukka näytti siltä, kuin olisi saanut elämänsä säikäytyksen. Hänen silmänsä olivat suuret järkytyksestä ja suu hämmentyneenä raollaan.

"Jimin?" Hän vingahti hetken hiljaisuuden jälkeen, "Anteeksi kauheasti, en mä tajunnut että se olit sinä... Mutta sun säkissä oli vaan niin hirveästi kaikkea kiinnostavaa! En mä voinut vaan kävellä ohi. Mutta anteeksi todella! Kyllä mä tiedän, ettei toisten tavaroihin saa koskea ilman lupaa", kentauri puhua pälpätti. Hänen kasvoistaan näkyi, kuinka pahoillaan hän oli. Jiminiä säälitti hieman Jungkookin puolesta - raukka oli vain ollut utelias!

"Ei se mitään. Saat sinä niitä katsella, kunhan et riko mitään. Pyydä vain lupa ensi kerralla!" Jimin varoitti. Jungkookin suu levisi heti onnelliseen hymyyn ja hän kääntyi takaisin Jiminin säkin puoleen. Jimin naurahti hieman ennen kuin hän alkoi käärimään makuupussiaan rullalle.

-

Tavarat pakattuina ja säkki selässä Jimin oli nyt valmiina hyvästelemään Jungkookin jo toiseen kertaan. Kentauri seisoi hänen edessään hieman vaivaantuneen näköisenä. "No, hei sitten?" Jungkook sanoi ja hymyili Jiminille pienesti. Jimin avasi jo suunsa vastatakseen, kunnes hänen päähänsä pälkähti parempi idea. "Kuule, haluaisitko sä lähteä mun mukaan? Jos sulla ei siis ole... kiireitä? Onko kentaureille edes kiireitä?" Jimin kysyi varovasti. Jos kerran kumpikin nauttii toisen seurasta, miksei vain voisi kulkea yhdessä?

Jungkookin poskille kohosi kevyt puna. "Ai, säkö haluaisit mut mukaan?" Kentaurin silmät kimalsivat toiveikkaina. Jimin virnisti ja sanoi: "Kyllähän se seura kelpaisi." Niinpä he lähtivät jatkamaan matkaa Jiminin kompassin neuvomana.

Kun kaksikko oli kävellyt jonkun aikaa vaiteliaina, Jungkook avasi suunsa. "Minne me siis oikein ollaan matkalla?" hän kysyi. "Kuninkaallisten linnaan, prinssi on kuulemma aika pahasti sairaana. He pyysivät minut apuun", Jimin kertoi. Jungkook pysähtyi yhtäkkiä järkyttyneen näköisenä. "Kuninkaallisten linnaan?" hän toisti, nyrpistäen nenäänsä sanat sanoessaan. "Ei, en ole tulossa", kentauri sanoi ja laittoi kätensä puuskaan vihaisena. "Häh, miksi?" Jimin kysyi hämmentyneenä. Mitä vikaa kuninkaallisissa muka oli? "Ne ei tykkää meistä kentaureista. Niillä oli joskus jotain kinaa metsistä meidän isoisoisoisien kanssa ja sen jälkeen meillä on ollut tosi kireät välit niiden kanssa. Ties vaikka ampuisivat mut kuoliaaksi kun astun niiden ovista sisään!" Jungkook puuskahti äkäisenä ja kuopaisi maata kaviollaan. Tämä kaikki tuli uutena tietona Jiminille, joka yritti parhaansa mukaan miettiä tilanteelle ratkaisua. "No kävisikö, jos edes saattaisit minut metsän reunaan? Yksin on niin tylsä kulkea", Jimin suostutteli. Jungkook kurtisti kulmiaan mutta suostui silti saattamaan parantajan.

-

Auringonlaskun aikaan kaksikko alkoi jo lähestyä metsän rajaa, mutta matkaa oli vielä sen verran, että oli parempi vain pysähtyä yöksi nukkumaan.

"Pilvet näyttää aika tummilta. Pitäisikö etsiä luola, jos vaikka alkaakin satamaan?" Jimin ehdotti vilkuillessaan taivaalle. Jungkook oli samaa mieltä ja osoittikin jo suuntaan, missä näkyi jonkin sortin kalliota. Paikalta löytyikin tilava luola, johon he mahtuisivat nukkumaan. Jimin kaivoi makuupussinsa esiin. "Mulla ei kyllä ole toista makuupussia. Pärjäätkö sinä ilman? Kyllä mulla lämpimiä vaatteita on, jos tarviit jotain vähän paksumpaa", Jimin tuumaili kaivellessaan säkkiä. "On täällä luolassa kyllä yllättävän lämmin. En kyllä ennen ole ollut näin lämpöisessä luolassa. Kyllä mä ehkä tarkenen näinkin", Jungkook sanoi. Jimin nyökkäsi ja laittoi kaikki vaatteet takaisin säkkiin ja sulki sen, jotta tällä kertaa ei tulisi kutsumattomia vieraita sitä tonkimaan. Kaksikko kävi tyytyväisenä nukkumaan luolan multaiselle pohjalle.

-

Aamulla Jimin huomasi työntäneensä makuupussin kokonaan pois. Hänen otsaansa koristi myös muutama hikikarpalo ja hän tajusi, kuinka kuuma luolassa todella oli.

Jimin kääntyi katsomaan Jungkookia, joka oli vielä umpiunessa, mutta sai naamaansa kuuman tuulahduksen. Parantaja kohotti katseensa hitaasti ylöspäin kentaurin nukkuvasta kehosta ja huomasi tuijottavansa valtaviin, keltaisiin silmiin, jotka tuijottivat suoraan takaisin.

-

[Tässä teille taas uusi luku! Yritän nyt tällä viikolla päivitellä mahdollisimman paljon, kun ens viikon oon riparilla Lapissa ja siellä ei kyllä juurikaan saa kirjoteltua 😾 Ja sit alkaa koulu ja alkaa kirjottaminen taas vähän hidastua 👎 Mutta yritän tosiaan tällä viikolla vielä ainakin pari lukua saada aikaseks!

Kommentit on taas tervetulleita! 😸😸

- choerryluvr

P.S. Jos kukaan ihmettelee, niin julkasin uudestaan kun unohin kirjottaa otsikon 😾]

Laventelia vai salviaa? - JikookWhere stories live. Discover now