Luku 3: Kirje

32 8 7
                                    

Jungkook asusteli vielä muutaman päivän Jiminin luona, jotta parantaja voisi varmistaa tämän olevan oikeasti kunnossa. He kumpikin kuitenkin tiesivät, että Jungkook ei voisi jäädä ikuisesti parantajan luokse, vaan hänen täytyisi palata laumansa pariin. Silti, kun jäähyväisten aika koitti, kummankin mieli oli maassa. Jimin hymyili heikosti ja vilkutti Jungkookin perään. Kentauri heilautti kättään ja yritti olla näyttämättä maansa myyneeltä tallustaessaan hitaasti takaisin metsään. Jimin katsoi hänen peräänsä kunnes jäljellä olivat enää kavionjäljet pihamullassa.

-

Herättyään seuraavan auringonnousun aikaan Jimin kuuli pari nopeaa koputusta oveltaan. Hän avasi oven unisena ja oven takana odottava nuori poika hymyili hänelle kireästi.

"Minulla on teille kirje kuningattarelta. Hän vaatii teidän pikaista vastaustanne", poika kertoi ja ojensi kauniisti koristellun kirjeen laukustaan Jiminille, joka yhä unenpöpperöisenä yritti sulattaa pojan sanat. Hän kuitenkin avasi kirjekuoren varovasti ja kaivoi sisällä olevan paperin esiin lukeakseen sen sisällön.

'Hyvä Park Jimin,
Kirjoitan sinulle pyytääkseni sinulta suurta palvelusta. Valtakuntamme prinssi, ainoa mahdollinen kruununperijä, on näet sairastunut vakavasti. Hän ei pääse sängystä ylös ja syö vain pakotettuna. Kukaan linnan parantajista ei ymmärrä, mikä häntä vaivaa, mutta olen saanut tietooni, että olet yksi valtakuntamme lahjakkaimmista parantajista. Niinpä pyydän sinua tulemaan mahdollisimman pian tänne linnaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Lähetäthän vastauksesi postipoikani mukana ja mikäli mahdollista, lähdet matkaan niin pian kuin vain voit.
Kiittäen,
Kuningattaresi'

Jimin luki kirjeen kahteen kertaan varmistaakseen, että hän todella luki oikein. Hetken kuluttua se iski: häntä pyydettiin pelastamaan menehtymäisillään oleva kruununprinssi! Jimin hengähti syvään ennen kuin hän kaivoi esiin paperin ja kynän ja raapusti kuningattarelle vastauksen:

'Hyvä Kuningatar,
On kunnia, että tarjoat minulle näin tärkeän tehtävän. En takaa, että prinssin voi pelastaa, mutta lupaan yrittää parhaani. Lähden matkaan niin pian kuin mahdollista.
Vielä kerran kiittäen,
Park Jimin'

Hän taitteli paperin ja antoi sen hänen puutarhassaan odottaneelle postipojalle, joka ryntäsi heti matkaan.

Jimin ei tuhlannut aikaa, vaan kaivoi esiin säkkinsä ja täytti sen tarvitsemillaan tavaroilla. Matka kuninkaallisten linnalle olisi pitkä, ja veisi ainakin kaksi viikkoa kävellen. Niinpä Jiminin säkki täyttyi yllättävän nopeasti, ja parantajaa alkoi huolestuttaa, pystyisikö hän edes kantamaan sitä niin pitkää matkaa. Mutta yrittää ainakin piti!

-

Kun Jimin oli sitonut säkin selkäänsä, hän lähti matkaan. Kompassi kädessä hän tarpoi tarpomistaan läpi metsän. Matka oli raskas ja maasto hankala, mutta hän puski silti eteenpäin.

Tuntui kuin aurinko olisi liitänyt taivaan poikki kuin kotka, ja ennen kuin Jimin huomasikaan, aurinko oli jo laskemassa. Parantaja päätti pysähtyä lepäämään yöksi, vaikka mielikuva kärsivästä prinssistä pitikin häntä valveilla vielä pikkutunteihin.

-

Jiminin herätessä aurinko oli jo ehtinyt livahtamaan taivaalle. Parantaja raotti silmiään varovasti kirkkaassa valossa. Hän kuitenkin loikkasi pystyyn kuullessaan räminää säkkinsä luota. Jimin käännähti ympäri ja hänen katseensa kohtasivat suuret, säikähtäneet silmät, jotka Jimin tunnisti välittömästi.

"Jungkook?"

-

[Vielä toinen luku tälle päivälle! Eivät he vielä ikuisia hyvästejä heittäneetkään, niin kuin kyllä pystyi päättelemäänkin 😼 Taas kerran mielipidettä luvusta saa heittää! 😄

- choerryluvr]

Laventelia vai salviaa? - JikookWhere stories live. Discover now