Luku 2: Kirveliä

27 7 11
                                    

Pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen Jimin ja kentauri saapuivat takaisin parantajan mökille. Kentauri oli kertonut nimensä olevan Jungkook ja selittänyt, kuinka hän oli ajautunut laumastaan metsästäjien hyökätessä heidän kimppuunsa.

Nyt Jimin kuitenkin usutti hänet sisään, vaikka tila olikin kentaurille hieman ahdas. Jimin ohjasi hänet keskellä työskentelyhuonetta sijaitsevalle tutkimuspöydälle. Jungkook yritti parhaansa mukaan asettua sille, vaikka se olikin kentaurin keholla melko hankalaa. Hän kuitenkin päätyi ilmeisesti toimivaan asentoon, sillä Jimin oli jo hänen haavoittuneen jalkansa kimpussa. Parantaja tutki sen huolellisesti, kulmat hieman kurtussa ja suupieleet alaspäin osoittavina. Hän mutisi huomioitaan itsekseen ja lopulta siirtyi lääkepöydälleen. Jungkook seurasi katseellaan, kuinka poika kaiveli pulloja ja purnukoita kaapeista ja sekoitti niitä ammattimaisesti yhteen.

"Kuinka pahaa se kipu on?" Jimin kysyi rikkoen heidän välillään vallinneen hiljaisuuden. Hän yritti päättää kahden ainesosan välillä, mutta kummassakin oli myös huonot puolensa. Jos kipu on aivan sietämätöntä, on parempi laittaa sekaan ripaus kirveliä, mutta se veisi mukana myös tunnon koko jalasta ainakin yhdeksi vuorokaudeksi. Jos kipu ei ole niin hirveää, kelpaa pippuri kirvelin sijaan, mutta se ei tee voiteesta aivan yhtä toimivaa.

"Öh, en minä oikein osaa sanoa... Kyllä se aika pahasti tuntuu?" Jungkook yritti selittää. "No, laitetaan sitten kirveliä. Haittaako, jos et pysty käyttämään jalkaa lainkaan hetkeen?" Jimin kysyi, vaikka hän oli jo ripotellut kirvelin sekaan. Turha enää kieltäytyä!

Kun voide oli saanut istua hetken, Jimin nosti purkin tutkimuspöydän reunalle ja alkoi sivelemään sitä varovasti Jungkookin etujalkaan. Jungkook värähti hieman, mutta antoi parantajan tehdä työnsä. Jimin levitti voidetta reilusti jalkaan, jotta se paranisi mahdollisimman nopeasti. "Miltä tuntuu?" Jimin kysyi, kun kulho oli kaavittu pohjiaan myöten tyhjäksi. Jungkook tunnusteli hetken ja vastasi sitten: "Ei miltään." Hän ei tosiaan tuntenut yhtään mitään kaviosta lapaan asti. Lääke taisi tepsiä.

-

Jimin valvoi koko seuraavan vuorokauden, valmistaen jatkuvasti lisää voidetta Jungkookin jalkaan. Haava oli iso ja vaati paljon hoitoa parantuakseen. Jimin lisäsi siihen voidetta noin tunnin välein, sillä haava imi kaiken itseensä parantuakseen. Mutta yhden auringonnousun ja auringonlaskun kuluttua Jimin näki haluamansa: haava oli umpeutunut täysin ja sen oli peittänyt uusi nahka, johon alkoi hitaasti kasvaa karvaakin. Parantaja huokaisi helpotuksesta, mutta muisti sitten pienemmät vammat, jotka eivät olleet vaatineet hänen apuaan heti. Hän keitti pikaisesti voiteen pienille ruhjeille kentaurin muissa jaloissa ja toisen tämän selässä oleville nuolenjäljille, jotka olivat jo itsestään alkaneet parantumaan. Jungkook oli syvässä unessa ja Jimin levitti voiteet varovasti, jotta ei vain herättäisi rauhallisesti torkkuvaa kentauria.

Kun astiat olivat tyhjiä, Jimin vihdoinkin salli itsensä sulkea silmänsä. Parantaja ei edes vaivautunut menemään omaan makuuhuoneeseensa, vaan nukkui tyytyväisenä työskentelyhuoneensa lattialla yksi vaivainen viltti pehmikkeenään, kuunnellen vieressään nukkuvan kentaurin tasaista hengitystä.

-

[Tässä teille toinen luku! Ei oikein tapahtunut mitään, mutta ainakin JK:n haavat on nyt kunnossa 😁 Ensi luvussa sitten nämä pääsee kunnolla seikkailemaan!

Palaute on taas tervetullutta, haluatteko kenties pitempiä lukuja vai onko tällaiset ihan sopivia? Ja rakentavaa kritiikkiä saa myös antaa 😽

- choerryluvr]

Laventelia vai salviaa? - JikookWhere stories live. Discover now