27. Luku

321 57 15
                                    

Tänkin oon kirjottanut viikko sitten, mut onneks saan lisää aikaa kirjottaa kun oon hoitanut kaikki kokeet pois alta! ♥

Haluaisin myös muistuttaa (ennen kun unohdan), että tää tarina on pian lopuillaan. On ollu hauskaa kirjottaa tätä, ja mä toivon että se miten tää loppuu, saa teidät pitämään tästä vielä enemmän mitä nyt oon kommentteja lukenut ♥ Saa ehdotella minkälaista ficciä haluis nähä seuraavaks, otan vastaan ideoita ♥

---

"Jos Hoseok ei ilmesty huomenna paikalle, mä oon niin pulassa" Namjoon sopertaa paniikissa, puristaen hiuksiaan nyrkeissään ja kävellen edestakaisin pitkin hiljaista luokkahuonetta. Huokaisen syvään, ollen itsekkin stressaantunut tämänhetkisestä tilanteesta. Jimin katsoo häntä huolestuneena, yrittäen sanoa väliin lohduttavia sanoja, mutta niistä ei näytä olevan apua millään tavalla. Hoseok on hänen parinsa lauluprojektissa, ja jos hän ei näyttäydy huomenna iltajuhlassa, Namjoon ei voi esittää kirjoittamaansa laulua. Se tarkoittaisi sitä, että he molemmat saisivat projektista alemman arvosanan kuin muut, jotka esittävät omat laulunsa.

"Ei Hoseok jättäis tulematta sinne, se tietää miten tärkeetä hyvät arvosanat on sulle" sanon, vaikka en ole itsekään varma siitä, onko nuorempi tulossa.

"Parasta olis, en mä voi saada hylättyä" Namjoon sanoo, kurtistaen kulmiaan.

Tuokiomme keskeyttää kellon pirinä, jonka seurauksena Jimin ja Namjoon lähtevät etsimään omia luokkiaan. Joudun istumaan tämän tunnin yksin, koska kummallakin heistä on eri tunti juuri nyt. Iso joukko oppilaita astelee ovesta sisään, etsien paikat, joilla he yleensäkin istuvat. Minä, innokkaana oppilaana joka olen, istun tällä kertaa aivan edessä. Syy sille on, että opettajamme ei koskaan kirjoita kovin selkeällä käsialalla taululle, josta meidän pitäisi osata kirjoittaa muistiinpanot omiin vihkoihimme. Edestä näkee parhaiten, joten ehkä minulla olisi jopa pieni mahdollisuus saada kirjoitettua jotain tunnin aiheesta vihkoni lähes tyhjille sivuille.

Pitkin tunnin kulkua käyn mielessäni läpi paikkoja, joista en ole vielä etsinyt Hoseokia. Kävin jo jokaisessa paikassa, jossa hän olisi mahdollisesti voinut olla. Ei ole todellakaan hänen tapaistaan tehdä jotain tällaista. Kadota mitään sanomatta, ilmoittamatta kellekään. Tietenkin ajattelen myös vaihtoehtoa, ettei hän lähtenyt vapaaehtoisesti. Jotain pahaa on voinut sattua, enkä voi sanoin kuvailla kuinka moneksi sirpaleeksi se särkisi sydämeni, jos Hoseok ei olisikaan kunnossa. Hän lupasi olla aina vierelläni, hyvänä ystävänä joka hän on aina ollut, eikä lähteä minnekään edes harmaiden päivien aikaan. En voi myöskään olla ajattelematta, jos minusta tuntuu tältä, miltähän Jisoosta mahtaa tuntua? Häntä ei ole näkynyt tänään edes opistolla. Vaikka en pidäkään hänestä yhtään sen enempää kuin ajatuksesta, että olen rakastunut hänen poikaystäväänsä, toivon Hoseokin löytyvän myös hänen tähtensä.

Kun tunti loppuu, ja on ruokatauon vuoro, astelen ulos luokasta samalla, kun muut oppilaat ryntäävät syömään. Opiston ruoka ei ole koskaan ollut lemppariani, eikä se tule koskaan olemaankaan. Ne kumiset perunat ja ylikiehutetut nakit ovat suoraan kuin painajaisesta otettuja. Onneksi niitä on vain torstaisin, jotta minun ei tarvitse hiipiä kauppaan aina kesken päivän, vaikka niin ei saisikaan tehdä.

"Yoongi!" Jimin huutaa käytävän päästä, saaden minut nopeasti kiinni vaappuessani kohti ulko-ovea. Huomaan myös Namjoonin liittyvän seuraamme. Porukasta puuttuu vain Hoseok, joka tavalliseen tapaan olisi myös meidän kanssamme kohti kiellettyä kauppaa. Opiston säännöissä sanotaan, ettei opistoalueelta saa lähteä kesken päivän. Meillä on silti ollut aina keinomme höynäyttää opettajia, jos he ovat saaneet meidät kiinni syystä tai toisesta. Emme ole vielä joutuneet sen takia jälki-istuntoon asti, ja toivon ettemme tule joutumaankaan. Siitä ei tulisi hauskaa, sillä jälki-istuntoja valvova opettaja ei siedä edes liian kovaa kuuluvaa hengitystä. Se on oikeastaan ironista, sillä hän itse hengittää kuin juokseva mammutti talvisäällä. Mietin miten hän edes kuulee toisten hengityksen omansa alta. Siinä vaiheessa kaikki jälki-istuntoon joutuneet oppilaat ottavat paikan mahdollisimman takaa luokasta, yrittäen pysytellä mahdollisimman hiljaa kokonaisen tunnin. Sinne eivät tahtoisi edes luokan kovimmat pojat, heille jälki-istunnon valvoja on kuin paholainen itsessään.

"Mennään lähimpään kauppaan, voidaan ostaa kolmioleipiä ja lähdevettä" Jimin sanoo, hymyillen ylpeästi valinnoilleen.

"Limsa se oikee juoma on" Namjoon vastaa, kävellen edellämme.

"Niin, jos siis haluut et sun hampaisiin tulee reikiä" blondi tuhahtaa, ristien kätensä puuskaan.

"Sun lähdevesi muovipullossa saastuttaa."

"Terveellisempää se silti on kun sun sokerilitkut!"

"Senkin idiootti-"

"Suut tukkoon, energiajuomat ne aina pitää valita" sanon puuttuen heidän keskusteluunsa. Molemmat alkavat yhtä aikaa inttämään miten epäterveellisiä ne ovat, kuin edellistä keskustelua ei olisi koskaan ollutkaan.

Astellessamme kauppaan hajaannumme kaikki eri suuntiin. Jimin etsimään kaiken parantavaa lähdevettään, Namjoon hampaiden reikiintävää limsaa ja minä hereillä pitävää energiajuomaa. Juoman lisäksi haen Jiminin mainitsemia kolmioleipiä, ja kaikista tärkeimmäksi ilmenneen, purukumin. Ihme kyllä, olipa kuka tahansa juonut energiajuomia opiston alueella, opettajat huomaavat sen. Olipa siis vain ajan kysymys, milloin minä jäisin kiinni kaupassa käymisestä. On osoittautunut hyödylliseksi purskella purukumia energiajuoman jälkeen, sillä jostain kumman syystä se peittää tuoksun alleen. Tilanne muistuttaa aivan sitä, että olisin salaa polttanut ja yritän nyt peittää sen jättämää hajua. En siltikään ole niin tyhmä.

Lähdemme kaikki kymmentä vaille kaksitoista astelemaan takaisin kohti opistoa. Lopun matkaa kuuntelen vain Jiminin ja Namjoonin keskustelua, puhuen aika ajoin siihen väliin. Muun ajan kulutan miettien, mitä Hoseok olisi valinnut ja kuinka suuren kinastelun siitä olisi saanut aikaiseksi. Minä todella kaipaan häntä, vaikka hän ei ole ollutkaan kateissa kauaa. Silti toivon, että hän olisi juuri nyt täällä, nauramassa meidän kanssamme typerille vitseille, ja hiiviskelemässä takaisin opistolle kaupassa käynnin jälkeen.

Sunshine || Yoonseok || FinnishWhere stories live. Discover now