Päästiin oville ja mentiin sisään, kun vedin vähän ovia. Joona roikkui edelleenkin mussa kiinni muttei se haitannut yhtään. Mut jos se olis ollu joku muu niin olishan sillä jo naama turvonneena. Mä en voinu sietää muitten teennäisiä kosketuksia ja siksi välttelinkin ihmiskontakteja. Yhessä vaiheessa mutsi oli kokoajan yrittänyt halailla, mut loppujen lopuksi, kun olin tarpeeksi väistellyt ja tiuskinut sille pitämään näppinsä irti musta, se lopetti yrittämisenkin. Onneks. Se nimittäin oli ihan hirveetä.
Joona taas no... Olinhan mä aluksi vältellyt sen kosketusta, mut se ei antanut periksi. Ja muutenkin se oli aina niin hellä ja taisi jo tiedostaa minne mua ei saanut koskea. Esimerkiksi se tiesi hyvin ettei mua haitannut jos se koski mua käsivarsiin, olkapäihin, rintakehään tai selkään, naamaankin se sai koskea, jos ei kokoajan lääppiny.
Se tiedosti heti etten pitänyt siitä, kun mun alavatsan aluetta kosketeltiin tai muuten vain hiveltiin vatsaa.
"Mitä meillä on?" kysyin siltä samalla, kun suunnistettiin koulunkäytävillä.
"Öööö.... Ruotsia!" Joona huudahti ja lähti vetämään mua sinne ruotsinluokille päin. Tunnit oli jo alkanut ja siksi siellä ei ollutkaan ketään. Meiän koulu nimittäin oli täynnä sellaisia pikku hikkejä, kuten Veeti.
"Kui sä muuten tulit mua vastaan vaik tunnit onki jo alkanu?" kysyin viileästi ja kohdistin silmäni siihen.
"Mitä väliä jollakin ruosin tunnilla on? Tärkeintä on se et oot mun kaa! Muutenhan mä kuolisin tylsyyteen!" Joona naurahti ja loi mulle pienen, ilkikurisen virneen.
"No en usko et kuolisit tylsyyteen. Enhän mä ees höpötä hirveesti", totesin silmiäni pyöräytellen. Musta tuli aina ihan eri ihminen Joonan seurassa. En mä ollut silloin mikään kauhea kusipää niin, kuin yleensä tuppasin olemaan. Mähän jopa juttelin!
"No juttelethan! Ja muutenkin sulle on kiva puhua, Anttuska", Joona hymähti mulle.
"En oo Anttuska ja tohon en usko."
"Sä ootkin vaan mulle Anttuska, et kenellekkään muulle!" päivänsäde hymyili ja sai mun sydämen hypähtämään sen sanojen takia. Vittu, miten se ton tekikin? Mun huulille nousi pieni virne, vaikka yritinkin siitä muodostaa hymyä.
Näitä lukuja vaan ilmestyy😂
Mut joo, hih😂❤🙈
Toivon et tykkäsitte, votetitte ja kommasitte vaikka mielipiteenne Joonasta ja Antonista😁
Kiitos, kun luit!❤
YOU ARE READING
Kovikseks ne aina sano🏳️🌈 ✔
RomanceJatko-osa tarinalle 'Hikeks ne aina sano'. • • • • • • • • • • • • Anton on yksi lukionsa pelätyin oppilas. Välillä tuntuu, kun tällä miehenalulla ei olisi tunteita tai sitten vain kylmä kuori ympärillään. Anton on siltikin saanut ympärilleen kaver...
