Luku 2. Ensimmäinen yö

118 16 2
                                    

Puhuimme vanhempien kanssa kaikesta. He jopa tarjosivat minulle kupin kahvia.

Sitten koitti heidän aikansa lähteä. Lapset halasivat heitä ja suukottivat vanhempiensa poskia, ennen kuin he hyvästelivät.

"Turvallista lentoa!" sanoin heille.

"Heippa! Pitäkää hauskaa!"

Sitten talossa olimme enää minä ja lapset. Join kahvini loppuun ja menin juttelemaan lapsille.

"No, pojat, mitä te nyt haluatte tehdä?" kysyin istuutuessani sohvalle.

"Mä haluun katsoa piirrettyjä", Yoongi sanoi.

"Meidän pitää esitellä sulle meidän koti!" Hoseok sanoi ja tarttui ranteestani.

"Mäkin tulen!" Jin sanoi ja nousi sohvalta.

"Minäkin!" Taehyungkin sanoi ja melkein menetti tasapainonsa hypätessään pystyyn.

"Okei, tämä huone missä me nyt ollaan, on olohuone!" Hoseok sanoi. Olohuoneen seinät olivat vaaleanruskean tapetin peitossa. Siellä oli ruskeita nojatuoleja ja samansävyinen, L-kirjaimen muotoinen sohva. Sohvaa vastapäätä oli kaappi täynnä DVD-levyjä, joista suurin osa oli lastenelokuvia. Matalien kaappien päällä oli olohuoneen kuningas, televisio. Ja voi että, kuinka valtava se oli. Juuri nyt näytöllä pyöri joku värikäs piirretty, jota toiset pojat katselivat. Seinillä oli myös paljon kuvia. Koulukuvia ja perhekuvia edellisiltä lomamatkoilta. Siellä oli myös kaksi kirjahyllyä täynnä tylsän näköisiä kirjoja, joita tuskin ikinä lukisin. Olihan siellä muutamia kiinnostavalta vaikuttavia, mutta suurin osa oli vain jotain liiketoimintaan liittyvää.

Seuraavaksi he johdattivat minut keittiöön. Keittiö oli suuri ja enimmäkseen valkoinen. Se oli hyvin siisti. Keittiösaareke oli tehty harmaavalkoisesta marmorista. Siellä oli monia puisia kaappeja, iso jääkaappi ja lamppuja, jotka olivat kirkkaampia kuin minun tulevaisuuteni. Ruokapöytä oli hyvin suuri, mutta sen ympärille täytyi mahtua yhdeksän ihmistä, joten mitä muuta voi odottaakaan. Katsoin lattiaa. Se oli kiiltävä ja tehty kivestä. Jos pudottaisin lasin, ei sillä olisi minkään sortin mahdollisuutta selvitä.

Keittiötä vastapäätä oli huoneeseen johtava ovi, mutta emme menneet sisään.

"Tuo on äitin ja iskän työhuone, mutta ne sanoi että me ei saada mennä sinne", Jin kertoi minulle.

"Jos se on sääntö, niin sitten me ei mennä sinne", minä sanoin.

Sitten he johdattivat minut pieneen varastoon. Hyllyjä täynnä pahvi- ja muovilaatikoita. Siellä oli esimerkiksi laatikkoja, joissa luki 'vanhoja vaatteita' ja 'leluja'.

Nurkassa oli pieni vessa, jossa oli vain vessanpönttö, lavuaari, pyöreä peili ja pieni kaappi.

Seuraavaksi menimme yläkertaan.

"Tässä on mun, Jiminien ja Kookien huone!" Taehyung sanoi avatessaan oven, johon oli taiteiltu heidän nimensä puisin kirjaimin.

Huoneessa oli pehmeänsiniset seinät. Siellä oli kerrossänky sekä yksi todella pieni yhden hengen sänky. "Mä nukun ylhäällä ja Jimin alhaalla. Jungkook nukkuu tuolla", Taehyung sanoi ja osoitti pientä sänkyä.

Kaikki sängyt oli pedattu siististi. Huone oli yllättävän puhdas. Lattialla oli muutamia leluja, mutta suurin osa niistä oli suuressa lelulaatikossa, joka oli sijoitettu ikkunan alle. Huoneessa oli myös pyöreä pöytä, jonka ympärillä oli kolme tuolia. Pöydällä oli joitakin aukinaisia kynäpaketteja ja paperikasa. Yksi seinistä oli poikien tekemien piirustusten peitossa. Lattialla oli pyöreä, vihreä karvamatto.

"Seuraavaksi on minun ja Joonien huone!" Hoseok sanoi ja avasi oven, jossa olivat nimet 'Hoseok ja Namjoon', samoilla värikkäillä puukirjaimilla tehtyinä.

Babysitter (Finnish translation)Where stories live. Discover now