murskana:

775 50 16

Lunan nk:

Saavuimme sairaalalle noin puoli kahden aikaan yöllä. Eli toisin sanoen kiireisimpänäkin aikana sillä koko ensiapu kuhisi humaltuneita ja ties missä aineissa olevia ihmisiä.

Kaikki penkit olivat käytössä joten istutin Alexin sivussa olevalle sairaalasängylle, vaikka tuo kyllä sitä vastusti. Hänen mielestään käsi oli ihan kunnossa ja koko sairaala käynti olisi turha.

Mutta täällä me nyt olemme.

Katselin täynnä olevaa aulaa tarkkailen erittäin humalapäissään olevia ihmisiä jotka raivoisat täyttä kurkkuaan siitä kuinka jos he eivät pian saisi hoitoa niin kuolisivat.

Olin niin keskittynyt siihen että en huomannut että yksi miehistä seisoi nyt vieressäni.

"hoitaja eikö me voitais nyt vittu saada apua!!!" Tuo huusi suoraan kasvojeni edessä.

"...ö..öö m-..ä en oo hoitaja" yritän ääniväristen vastata miehelle sillä hän oli kyllä niin kännissä että kohta saataisin tuntea taas nyrkin kasvoillani jos en ajattele mitä sanon.

"ai anteeksi neiti, te olette vaan niin nätti että kyllä te hoitsuks kelpaisitte" tuo toteaa virne kasvoillaan ja samalla tunnen Alexin, joka ei ole koko aikana vielä sanonut mitään, lihasten jännittyvän vieressäni.

Nappaan huomaamattani heti tuon terveen käden hauiksesta kiinni yrittäen rauhoittaa tuota ja saada myös vähän turvaa itselleni.

Tuo kääntää oitis katseensa minuun.

Kuulen miehen vieressäni naurahtavan ja me molemmat käännämme katseemme takaisin häneen.

Pian Alex nousee ylös.

Hän on noin puolipäätä toista miestä pidempi, mutta Alex on muutenkin todella pitkä.

"onko meillä tässä ongelma" Tuo kysyy äänessään pieni vihan sävy jota tuskin huomaan.

"ei, mut neiti älä tyydy tällaseen sä saisit paljon parempaa" tuo tokaisee kurkaten Alexin takaa nostaen kulmaansa.

"noni nyt riitti" kuulen Alexin kuiskaavan. Kun näen tuon käden painuvan nyrkkiin ja koko hänen lihaksikas käsi jännittyy äärimmilleen mutta nappaan siitä äkkiä tiukasti kiinni.

Toinen mies näyttää pelästyneeltä Alexin yhtäkkisestä liikkeestä.

"Anteeksi kovasti, hänellä on verensokerit alhaalla kun ei ehtinyt syödä ennen kuin tultiin tänne joten sen takia hän käyttäytyy näin agressiivisesti. Mutta eks se niin oo et kaikki miehethän on aina tällaisia kun ne ei oo saanu syödä !" Yritän nopeasti keksiä jotain järkevää tekosyytä päässäni samalla kun istutan Alexin kuin pikkulapsen takaisin sängylle.
Hänellä oli varmasti kova kipu ja se teki hänestä näin agressiivisen.

Tuo mies nyökkää ja lähtee ohitsemme osastoille päin.

__________________________________

Kolme kokonaista tuntia.

Niin kauan olemme istuneet täällä.

Kello on tulossa puoli 5 aamulla ja olemme molemmat aivan poikki.

Alexin vuoronumero on 524 ja taulu näyttää että seuraavana on 523 että seuraavana tuokin pääsisi hoitoon.

Ja juuri silloin kuulen vuoronumero taulun vaihtuvan ja Alexin nimi huudetaan.

Väsyneenä tuo nousee ylös ja kääntyy katsomaan minuun päin. "Etkö sä tuu?" Tuo kysyy ihan kuin olisi 7 vuotias joka pelkäisi mennä yksin hammaslääkärin.

Väsyneesti naurahdan tuon lapselliselle puolelle ja lähden kävelemään hänen kanssaan hoitajan perässä toimenpide huoneeseen.

____________________________

Istumme toimenpide huoneen lattialla sillä Alexin pitää olla kyykyssä sillä kättä kipsataan sängyn päällä.

Kaksi murtumaa siitä sitten löytyi juuri rystysten kohdalta, mutta on pakko myöntää hän näyttää kyllä todella hyvältä tuolla kipsillänsä.

(kyllä, mysteeri kuumiksen kasvot on peitetty sillä nyt te saatte arvata kuka julkisuuden henkilö kuvassa on! 🤭🖤🖤 + vinkki on että henkilön takana oleva ihminen on suuri osa hänen elämäänsä 👬)

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

(kyllä, mysteeri kuumiksen kasvot on peitetty sillä nyt te saatte arvata kuka julkisuuden henkilö kuvassa on! 🤭🖤🖤 + vinkki on että henkilön takana oleva ihminen on suuri osa hänen elämäänsä 👬)

Se on kuin arpi tai sotamerkki siitä että hän on tehnyt jotain hyvää.

Pian mielialani kumminkin laskee taas kun muistan että hän löi kätensä paskaksi minun takiani.

Olen niin ajatuksissani että hätkähdän takaisin todellisuuteen vasta kun tunnen jonkun pehmeän käden leuallani kun tuo lempeästi kääntää minut katsomaan häntä silmiin.

Tuo ilme kertoo tuhat sanaa. Hän tuntee myötä tuntoa kohtaani, hänen silmänsä viestivät että ei se mitään se ei ollut sinun syysi.

Tuon lempeä katse käy läpi kasvojani ja pysähtyy lopulta huulilleni.

Tiedän mitä molemmat haluamme ja juuri tällä hetkellä kaikki tapahtunut unohtuu.

Ajatukseni pyörivät vain siinä että istun tässä, sairaalan lattialla puoli viiden aikaan aamulla ensi rakkauteni kanssa joka on jopa rikkonut käteni vuokseni.

" Niin paljon me olemme pistäneet ja uhranneet tämän eteen. Että voisimme vain olla yhdessä. Ja mä en lopeta ikinä sun eteen taistelemista. Mä en vaa voi päästää sua taas kävelemään ovesta ulos ja yrittää unohtaa kaikkea. Mä tarvitsen sua. " Tuo toteaa rauhallisesti ja hiljaa.

Kestää hetken ennen kun sisäistän kaiken mitä tuo sanoo, mutta silloin kun tajuan lämäytän omat huuleni tuohon kiinni.

Ja kun me tällä kertaa suutelemme, vihasta, pelosta tai ällötyksestä ei ole tietoakaan. Tässä hetkessä olemme vain me kaksi idioottia jotka ovat vajonneet toisiinsa liian syvälle.




Noni mukava kirjoitella tänne pitkästä aikaa! 😘💘 ette ikinä arvaa kuka onnistui saamaan polvivamman 2KERTAA 2KUUKAUDEN sisällä ??🤦🏽‍♀️🙋🏽‍♀️

Minä! 🙋🏽‍♀️ eli joo mulla on nyt liikuntakieltoa sen 6vko viä että lukuja tulee useammin! 🥰

Vastailen taas kommentteihin eli kirjoittakaa iha mitä mielenne teille kertoo! 😁🖤🖤

Ja tämän luvun kysymys: Mikä on juuri sun mielestäsi parasta joulussa ? 🎅🏽🎄

X Siiri

please, dont hurt meRead this story for FREE!