14. Luku

357 66 22
                                    

Kiitos et jaksatte lukee tätä ♥

Haluun sanoo ihan pari sanaa laulusta, jota nää nyt tässä kirjottaa. Mä en oo ikimaailmassa kirjottanu lauluja, enkä oo mikään ammattilainen. Siitä voi tulla ihan kamala ja totuushan on se et en oo kirjottanu sitä yhtään valmiiks, vaan vedän sanat suoraan mun päästä. Ei mulla kai muuta, jatka vaan lukemista --->

---

Seuraavan päivän alkaessa olen jo ehtinyt saada itseni näyttämään ihmiseltä, syödä aamupalan ja pakkaamaan reppuuni kaiken, mitä tulisin opistolla tarvitsemaan. Lopulta puen takin ylleni, vedän kengät jalkaan ja nappaan sateenvarjon eteisen naulakosta, jonne sen viimeksi jätin. Ulos päästyäni avaan sen, kuullen pisaroiden ropisevan vasten vedenkestävää materiaalia. Ensin jalkakäytävät näyttävät autioilta, mutta kun pääsen keskustaan, näen lukuisia ihmisiä matkalla töihin ja kouluun. Vain harvat heistä jaksavat hymyillä sään ollessa niin masentava. En itse piittaa säästä pätkän vertaa. Vaikka olisi ukkosta, mielialani olisi samanlainen kuin aina ennenkin.

Astelen opiston sisäänkäynnille niin nopeasti kuin voin, sillä tunnin alkamiseen on vain viisi minuuttia. Jätän takin lokerooni, nostaen sateenvarjon hyllyn päälle. Siitä valuisi luultavasti vettä, mutta ei se ole minun ongelmani. Sitä paitsi, vesi kyllä kuivaa ajan kanssa. Lähden harppomaan tietäni ensimmäiselle tunnilleni, joka olisi oikeasti matikkaa. Sen sijaan se on korvattu laulujemme tekemiseen, eikä se haitannut ketään.

"Yoongi!" huomaan Jiminin istumassa tavanomaisella paikallaan, heilauttaen kättään minulle. Pienesti hymyillen kävelen hänen luokseen, ja istun nuoremman viereen.

"Ootko saanu sitä laulua yhtään eteenpäin? Meillä on vielä kuulemma kolme viikkoo aikaa tehä sitä" blondi kertoo, puoliksi huolestuneella olemuksella.

"Oikeestaan, joo, mä kirjotin pari riviä ennen kun menin nukkumaan" sanon, antaen vihkon hänelle.

"Looking at you, seeing happiness in your eyes.

Wish I could reach it, calling you mine.

Isn't it bittersweet, smiling and pretending?

I call your name, never really caring.

It's the effect of yours, thanks for noticing.

Maybe I'll leave a letter, even if it's not helping."

Katselen jännittyneenä rivejä lukevaa poikaa, purien kynsiäni huomaamattani. Hän ei sano hetkeen yhtään mitään, pysyen vain hiljaa.

"No, onks se ihan kauhee?" kysyn.

"Ei, tää on parempi kun mitä eka aattelin" hän naurahtaa, saaden pienen tönäisyn käsivarteensa.

"Just" tuhahdan, salaa hymyillen nuoremman kommentille.

On outoa, miten niinä aikoina, jolloin sitä vähiten odotan, päähäni tupsahtaa satoja ideoita ja tonneittain inspiraatiota. Epäonnekseni se on yleensä myöhään illalla, ellei sitten yöllä. Sen takia alan valvoa liian pitkään, ollen väsynyt oppitunneilla.

Ajatellessani laulua, käännän katseeni Namjoonin kanssa juttelevaan punapäähän, josta laulu ylipäätänsä kertoo. Hänen naurunsa kuuluu luokan toiseen päähän, saaden suupieleni nousemaan yhä isompaan hymyyn. Vaikka ulkona kuuluva ropina kertoo sateesta, tuntuu kuin siellä paistaisi aurinko. Hoseok saa päiväni tuntumaan elämisen arvoiselta, vaikka ne ovatkin yleensä tavallisia ja tylsiä.

Jatkan tuijotustani senkin ajan, kun Jimin selittää minulle jotain lauluun liittyen. Olen kuin hypnotisoitunut, kunnes Hoseok huomaa minut. Aluksi en edes noteeraa sitä, mutta säikähdän, kun hän katsoo minua oudosti hymyillen. Tuo kallistaa päätään sivulle, kuin kysyen, miksi tuijotan. Paniikissa, ja posket punaisina, käännän katseeni sivulle. Kun seuraavan kerran katson poikaa, näen hänen nauravan pienesti.

"Yoongi, kuunteletko sä?" Jimin sanoo, kiinnittäen huomioni taas häneen.

"Täh? Joo, mitä sä sanoitkaan?" vastaan.

"Mitä sä tuijotat?" hän sanoo, kääntyen katsomaan taakseen.

"Entä jos nyt vaan keskitytään tähän-"

"Mä tiesin sen!" hän huudahtaa.

Nielaisen hermotuneena.

"Tänään on keittopäivä!" hän jatkaa, taputtaen käsiään yhteen iloisena.

Huokaisen helpotuksesta.

Koko luokka on kääntynyt katsomaan vieressäni istuvaa blondia, joka tuntuu saavan huomion aina itseensä. Oppilaat jatkavat työskentelyä, kun opettaja huomauttaa tunnin olevan lähes lopussa. Keskustelemme kaiken tarpeellisen läpi Jiminin kanssa, samalla kun minä vilkuilen punapäätä, joka katsoo vähän väliä minunkin suuntaani. En tiedä mitä hänen ilmeensä tarkoittavat, mutta se on suloista. Tajuan Namjoonin huomauttelevan hänelle jotain keskittymisestä tasaisin väliajoin, samoin kuin Jimin minulle. Aivan kuin muka voisin pitää silmäni erossa Hoseokin kaltaisesta pojasta, johon kuka vain voisi rakastua ensimmäisellä silmäyksellä. Sydäntäni vain sattuu tietää, että hän on jo yhdessä jonkun kanssa. Se ei ole kaikista pahin asia tilanteessa, vaan se, että hän on yhdessä tytön kanssa. Se voi hyvin tarkoittaa sitä, että hän ei ole kiinnostunut pojista.

Sunshine || Yoonseok || FinnishWhere stories live. Discover now