Epätäydellisesti Täydellinen

Kolmaskymmeneskahdeksas luku

Olin jo tottunut kireään ilmapiiriin kotona, ja olin onnistunut välttelemään isääni koko seuraavan aamun, sillä hän nukkui vielä silloin kun olin lähdössä kouluun.

Eilisillan jälkeen välimme Andrésin kanssa olivat lämmenneet ja se näkyi ilmapiirissäkin kun minä, Hailey ja Andrés istuimme aamiaispöydässä. Tunnelma ei ollut enää niin kireä, vaikka en kyllä vieläkään ollut antanut Andrésille kokonaan anteeksi.

Täti nousi ylös kaataakseen minulle lisää teevettä, ja kun hän kurotti ylähyllylle ottaakseen sieltä teepussin, hänen hihansa valui alas. Ensin en huomannut mitään epätavallista, mutta sitten näin vilauksen violetin ja kellertävän värisestä kohdasta Haileyn käsivarressa. Kun hän ojensi teepussin minulle, tartuin kiinni hänen ranteestaan ja nostin hänen hihaansa ennen kuin hän ehti vastustella.

Hailey sävähti ja vetäisi kätensä irti otteestani, mutta olin jo kerennyt nostaa hänen hihaansa ja nähdä sinivioletin mustelman. Sen vieressä oli kellertävä mustelma, ja päättelin sen olevan jo vanha ja haalenemassa.

Puristin käteni nyrkkiin, ja katsoin tätiä vihaisesti.

"Mikset sinä sanonut mitään?" Kysyin, ja Andrés seurasi koko juttua sivusta kulmat kurtussa.

"Minä ko-kompastuin vain portaissa", täti sanoi takellellen, ja tiesin heti että se oli vale. Ei kukaan kompastunut portaissa ja saanut mustelmia käsivarteensa.

"Älä viitsi, me kaikki tiedämme että se oli isä", tiuskaisin. Hailey näytti hyvin syylliseltä ja minusta olisi tuntunut pahalta hänen vuokseen jos en olisi ollut niin vihoissani siitä, että hän valehteli. Ei mustelmat tietenkään olleet tädin vika, mutta en voinut ymmärtää miksi hän oli pysynyt hiljaa, vaikka selvästikin pahoinpitelyä oli jatkunut jo jonkin aikaa.

"Amber, älä viitsi", Andrés sanoi, lopulta puuttuen keskusteluun. Hän huokaisi kuulostaen stressaantuneelta.

"Miten niin älä viitsi? Isä on lyönyt Haileytä, tottakai minä puutun asiaan!" Ärähdin veljelleni, ja näin silmäkulmastani kun täti katsoi hermostuneena portaisiin aivan kuin odottaen isän marssivan sieltä esiin.

"Joskus on vain parempi vaihtoehto pysytellä hiljaa", Hailey sanoi hiljaa, ja käänsin katseeni epäuskoisena Andrésiin saadakseni itselleni jotain tukea. Hän kuitenkin vain istui siinä paikoillaan, ja vihani yltyi.

"Oletko sinä muka samaa mieltä? Että on parempi vain pysytellä hiljaa?" Kysyin voimatta uskoa näkemääni. Andrés avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta keskeytin hänet.

"No, arvaa kuka muu on vain pysytellyt hiljaa?" Tiuskaisin veljelleni. "Sierra! Juuri niin, sinun ihana tyttöystäväsi tapasi jonkun toisen pojan niissä bileissä. Hänen nimensä oli Rick, ja hänellä ja Sierralla näytti olevan oikein hauskaa kahdestaan. Ei Sierra tarvitse sinua mihinkään!" Ilmoitin kovaan ääneen. Olin vihainen, enkä oikeastaan ajatellut mitä sanoin. Tiesin vain, että halusin satuttaa Andrésin tunteita samalla tavalla kuin hän oli satuttanut omiani, ja mikä olisinkaan ollut parempi keino kuin vedota Sierraan.

En ollut sokea, ja tiesin että parhaan ystäväni ja veljeni välillä oli jotain meneillään, ja tiesin, että Andrésin oli vaikea luottaa kehenkään. Aivan kuten minunkin. Siksi olin varma että häntä satuttaisi tietää, että yksi hänen harvoista läheisistä ystävistään olisi pettänyt häntä jonkun tuntemattoman pojan kanssa. Tosin sitä ei varmaan voinut sanoa pettämiseksi, jos heillä ei ollut suhdetta, mutta olin silti varma että Andrés olisi pettynyt.

Andrés näytti hämmästyneeltä, kunnes hän onnistui käsittelemään kaikkea juuri huutamaani, ja hänen ilmeensä muuttui. Hän oli taitava peittämään tunteitaan, ja se näkyi juuri nyt, kun hän katsoi minua ilmeettömänä. Hailey seisoi suu auki keskellä keittiötä, ja ennen kuin kumpikaan heistä kerkeäisi sanoa sanaakaan kiiruhdin ulos talosta.