please, dont hurt me

18.(🔞)

Anteeksi.

Herään aivan jo valmiiksi kuolleena. Makaan sängyssä silmät kiinni pidellen päätäni.

Istun hetken päästä. Olin varma, että heräisin omasta sängystäni poikien kämpältä, mutta en.

Herään todellisuuteen, että jokin ei tunnu nyt oikealta. Avaan kivuliaasti silmäni kokonaan ja näen edessäni aivan tuntemattoman huoneen.

Huone oli siisti ja väriltään suurin osin valkoinen.

Hengitykseni tarrautuu kurkkuuni hetkessä.

Onks mut kaapattu? Kenties raiskattu?!

Pian kuulen askeleiden lähestyvän huonetta kohti missä olin. Hypähdän nopeasti ylös sängyltä ja otan lähimmän asian mitä löydän aseeksi, joka nyt vaan sattuu olemaan hiuslakka.

Tärisen seinää vasten käteni valmiina viskaisemaan hiuslakan kädestäni millä hetkellä hyvänsä.

Askeleet loppuvat, ovi narahtaa ja lähtee työntymään hiljaa auki.

Yllätyksekseni Ronin pää työntyy ovi aukosta ja helpottuneena tiputan hiuslakan maahan.
"Herranjumala! sää pelästytit mut!" Sanon kuulostaen siltä kuin olisin aivan henkihieverissä.

"Sori" tuo sanoo raapien niskaansa. "Täs olis särkylääke" Tuo ojentaa minulle lääkkeen ja sen jälkeen vesilasin.

Kulautan nuo kurkustani alas.

"Noni sä tarviit nyt lepoo" Veljeni sanoo silittäen otsaani.

"Ron" sanon ja tuo kääntyy ympäri. Ja melkein kuiskaan sanan "kiitos"

Tuo hymyilee pienesti ja lähtee sulkien oven.

***

Jotenkin olin onnistunut nukahtamaan uudestaan, mutta hirveä huuto herättää minut.

"...se tarvii lepoo nyt"

"....NO JUMALAUTA SE SIIS ON TÄÄLLÄ! MÄ OON ETTINY SITÄ KOKO YÖN!"  Kuulen jonkun huutavan, ennen kuin hirveä töminä kuuluu kovempaa.

"..hei!" Ilmeisesti veljeni huutaa ennen kuin huoneen ovi pamahtaa auki, ja siinä hän oli.

Alex, seisoi aivan kahden metrin päässä minusta.

Hänen silmänsä verestivät, ja tukkansa oli aivan sekaisin. Hän näytti kauhealta.

Tiesin, että nyt olin kusessa. Mitä selittäisin hänelle?! Hän varmaan luulee että tämä kaikki olisi hänen syytään. Mikä ei tosiaankaan ole.
Yritin muodostaa sanoja mutta pääni löi aivan tyhjää kun katsoin tuota.

Tuo hiljaa haparoi seisomaan aivan sängyn viereen. Ja syöksyi halaamaan minua.

Rutistin tuota takaisin.

Hetken halailumme jälkeen. Yritän työntää tuon kauemmaksi ,että näkisin hänen kasvonsa, mutta tuo vain tiukensi otettaan ja rutisti kovempaa.

Mitä?

Tällä kertaa työnsin hänet melkein väkisin irti että näin hänet,

Hän

Itki?

Tuo näky rikkoi sydämeni pirstaleiksi.
Henkilö, jota rakastan eniten itki edessäni tällä hetkellä. Olin saanut tuon niin rikki.
Miten?

Olin niin ajatuksissani, että en tiennyt että olin itsekin alkanut itkemään kun Alexin peukalo yhtäkkiä koski poskeani pyyhkien lämpimät kyyneleet pois. Mutta niitä tuli vain lisää.

"Hei mikä on" tuo sanoo ja hivuttautuu lähemmäksi.

Pudistan päätäni pienesti. "Anteeks" kuiskaan ja hautaan pääni käsiini ja tuo aivan saman tien kietoo kätensä ympärilleni.

Tuon peukalo kulkee käsivarttani pitkin ylös alas, erittäin rauhoittavasti.

"Sori sunhan tässä pitäis itkee ei mun" sanon naurahtaen.

"Itke pois vaa, näytät siltä et tarviit sitä" tuo toteaa hiljaa.

Nousen vähän ja tällä kertaa halaan poikaa itse.

Tuo kaataa meidät sängylle kun katson tuota. Tuon kasvoilta ei paista enään huoli vaan poika katsoo takaisin nälkäisesti. Tiedän aivan täysin mitä tuo haluaa.

Nousen istumaan antaen samalle pojalle tilaa nousta. Tuijotan tuon täydellistä kehoa. Pojan treenatut kädet näkyvät kireän paidan alta.

Otan hennosti paidan reunasta kiinni ja käännän katseeni Alexiin. Tuo luo minulle hyväksyvän hymyn. Riuhtaisen tuolta nopeasti paidan pois.

Niinkuin arvasin hänen koko muu kroppansakin on kuin jonkun toisen unelma.

"Oho" tuo toteaa virnistäen katsoen maassa olevaa paitaansa.

Hivelen hetken tuon treenattua vatsalihaksia ja nostan katseeni tuon miehikkäisiin hartioihin. Painan huuleni pienesti tuon solisluulle. Kuulen pojan hengityksen muuttuvan hetki hetkeltä tiheämmäksi.Tiesin että pian hän ei enää kestäisi odottaa.
Ei kestä minuuttiakaan kun tuo riuhtaisee samalla tavalla minun paitani pois. Poika kääntyy päälleni.