those eyes:

1.5K 112 20

Lunan nk:

"me olemme pahoillamme mutta siskosi on pahoinpideltynä sairaalassa" vanhempi poliisi sanoo.

"Eli.....hän on elossa?" Kysyn pelkäävänä vastausta.

"kyllä kai?" Poliisi kysyy ihmetellen yhtäkkistä kysymystäni.

Kyyneleet valuvat poskiani pitkin.

Hän on elossa?

Hän on elossa!

"kiitos!" Sanon ja suljen oven poliisien naaman edestä.

Ilon kyyneleet valuvat poskiani alas, ja käännyn ympäri.

Jätkät seisovat siinä katsoen minua ihmeissään. Purskahdan ihan juuri itkuun pelkästään ilosta.

1

2

3

Jalkani pettävät

Ja siinä minä taas kerran pillitin heidän edessään.

"Hei mitä tapahtuu??" Alex kysyy huolissaan ja kyykistyy eteeni.

"Hä..hän on elos..sasa"

Pojat katsovat minua tajuamatta mitään.

"Kuka on elossa?" Jack kysyy.

En saa vastausta ulos suustani.

Hymyni ylettyy varmaan melkein korviin asti.

Pudistan päätäni ja nousen ylös lattialta.

Lähden kävelemään ylös, mutta joku tarraa hellästi ranteestani kiinni.

Käännyn ja kaikki pojat katsovat minua ihmeissään.

"Mun sisko on...elossa" ja uusi kyynel tulva valuu taas alas poskiani. Juuri silloin Alex vetää minut viereiseen huoneeseen ja sulkee oven.

Hän kävelee luokseni.

Katson häntä suoraan silmiin.

Jota a) en melkein ikinä tee muutakun jos hän on minulle vihainen jostain
Ja b) en oo ikinä uskaltanut

Mutta nyt katson.

Hänen silmänsä ovat täydelliset.

Hänen koko kasvonsa ovat.

Alexin käsi vaelsi omaani pitkin silittäen hellästi sitä.

Olin niin keskittynyt tutkimaan hänen kasvojaan, että en edes huomannut että hän oli tullut koko ajan lähemmäksi.

Tunsin hänen pehmeän hengityksensä jo huuliani vasten.

Tiesin mitä hän aikoi mutta hän epäröi.

Näytti siltä että hän odottaisi minun tekevän aloitteen.

mutta enhän minä sellaseen pysty!

Hänen muijjansa tappaa minut kertaheitolla kun saa tietää!

Ja muutenkin mitä kukaan ajattelisi siitä että olisin yhdessä koulun pahimman fuckboin kanssa !?

Vaistomaisesti peruutin hieman, mutta silloin se tapahtui.

Alex otti takaraivostani hellästi kiinni ja työnsi huulemme hellästi mutta varmasti yhteen.

Päässäni soi herätyskellot mutta en silti lopettanut.

Voisinko oikeasti olla rakastumassa häneen ?

Tuntui siltä että päässäni pyöri miljoona ajatusta mutta silti mieli löi tyhjää.

Tätäkö se rakkaus teettää ?

Suudelma oli ehtinyt kestää jo hyvää aikaa ja Alex alkoi jo hivuttamaan käsiään perseelleni.

Juuri silloin kuulen askelia ja tönään Alexin vaistomaisesti nopeasti pois ja peräännyn itsekin.

"Luna haluaisitsä käydä katsomassa sitä sun siskoa" Kuulen Bredin kysyvän oven raosta.

"Jos haluut nii meiän pitäis lähtee ny"

"Joo oon tulos " sanon ääni väristen.

Katson silloin ekaa kertaa tämän episoden jälkeen Alexia hän oli aivan kauttaaltaan punainen ja musta tuntui että niin olin minäkin.

Lähdin nopeasti katse maassa kävelemään kohti autoa.

_______________________________

Automatka kohti sairaalaa oli onnekseni hiljainen.

Niinku thank god!

Kun saavuimme sairaalan pihaan juoksin autosta ulos ja en lopettanut juoksemista edes kun pääsin sisälle.

"Hei neiti mihis teillä on noin kiire !" Kuulen laimeaa huutoa takaani. Käännyn ja vartija kävelevät luokseni.

"Tulin katsomaan siskoani" sanoin mahdollisimman nätisti.

"Tiedätkö edes missä huoneessa hän on? Juoksit nimittäin suoraa info tiskin ohi"

Eiku niin voi perse!

Ja samalla huh ettei tämä kyseinen vartija alkanut kysymään mitään enempää.

Palaan nopeasti takaisin.

"Mikä on Rosa Simmonssin huone!"
Sanoin yhteen pötköön ja onneksi hoitaja sai selvää.

"256 b"

En edes kiittänyt hoitajaa vain jatkoin pientä juoksi lenkkiäni kohti yläkertaa.

Musta vois tulla maratoon juoksija tän juoksun jälkeen.

_______________________________

Saavuin huoneen ovelle ja vedin kerran vielä syvää henkeä ja astuin huoneeseen sisälle.

Huone ei ollut pelkästään siskolleni vaan siellä oli 3muuta henkilöä.

Yhdellä oli amputoitu jalka.

Toisen kasvot oli ihan ruhjeilla

Yhdellä ei taas ollut mitään näkyvää vammaa.

Ja yhtä en nähnyt ja silloin tajusin että sen on pakko olla Rosa

Kipitin nopeasti sängyn viereen ja vetäisin verhon pois edestä ja katsoin vielä silloin jalkojani.

Pelkäsin.

Pelkäsin nyt todella.

"..Luna??" Kuulen säpinöivän äänen kysyvän.

Nostan katseeni ja siskoni katsoo minua ihmeissään ja samalla iloissaan.

Ryntään halaamaan häntä.

"Sä selvisit sä oot ihan vitun vahva, girl"

Noni pitkästä aikaa! 💛🤙🏻
Sori mulla oli eka ripari ja sit viä toinen leiri putkee nii tää on ollu ainoo pieni aika jolloin ehin kirjottaa tätä! Joten vaikka tämä luku ei kauheen hyvä varmaan ookkaa nii yrittäkää nauttia siitä! 💁🏽‍♀️💛💛 aini ja taas kerran hyvää huomenta!

<3 Siiri

please, dont hurt meRead this story for FREE!