"Voinko mä istua tähän?"
Yksi kysymys voi muuttaa ihan kaiken. Tarina matkustamisesta, ja samaan junanvaunuun astuvasta rakkaudesta.
~Who you travel with can be more important than your destination~
@fallingfromtheskies
Kun istuimme syömässä tällä kertaa jossain muussa ravintolassa kuin täpötäydessä Burger Kingissä, Alyssa sai mielestään loistavan idean; hän aikoi antaa minulle valtuudet valita itselleen huulipuna illaksi. Kun hän oli sanonut ideansa ääneen ja nähnyt kauhistuneen ilmeensä, hän lisäsi, ettei hänellä ollut kuin kaksi huulipunaa, ja saisin valita, millaisen hän ostaisi. Hän ei tiennyt, ettei se suinkaan lievittänyt kauhuani, päinvastoin.
"Älä nyt ihan noin järkyttyneeltä näytä, kyllä mä autan", hän kihersi lopulta ja pudisti päätään.
Alyssan näkökulma
Kun olimme syöneet, kävimme hytissämme ainoastaan pyörähtämässä. Puristin Ashtonin kättä, kun puikkelehdimme ihmisten massan seassa laivan kauppakaduilla. Pienet lapset kiljuivat ja itkivät lähes jokaisella kulmalla, ja toisaalta pariskunnat huutelivat toisilleen käytävän eri puolilta. Osa karjui vaikuttavan suurella volyymilla puhelimeen, ja osa vaikutti vain puhuvan puhumisen vuoksi. Puheensorinaa ja meteliä oli joka puolella, mutta onneksi itse liikkeissä väki oli jakautunut sen verran pienemmiksi kokonaisuuksiksi, ettei tungosta ollut juurikaan.
Kun pääsimme kosmetiikkaa myyvään, valtavaan liikkeeseen, kohtasimme ensimmäisenä hajuvesiosaston, jota kansoitti lauma harmaapäisiä vanhoja rouvia, jotka ainakaan stereotypioiden mukaan eivät tarvitsisi enää tilkkaakaan lisää imelänhajuista hajuvettä. Johdatin huvittunutta Ashtonia liikkeen läpi. Hän sai osakseen muutaman hieman säälivän katseen, vaikkei ollut edes ainoa liikkeeseen pakotettu mies.
Kun pääsimme huulipunien omalle osastolle, Ashton näytti huokaavan äänettömästi. "Sä meinaat, että meistä edes jompikumpi pystyy valitsemaan näistä yhden?" hän kysyi ensin. Vastasin nyökkäämällä. Hän katseli huulipunavuoria ympärillämme hetken hieman tarkemmin, ja kääntyi sitten minua kohti. "Miks suurin osa näistä on mun mielestä ihan samanvärisiä keskenään?" Naurahdin. Olin oikeastaan ollut itsekin samaa mieltä vielä jokunen vuosi sitten. Yritin selittää hänelle, että jokaisessa sävyssä oli erilainen pohjasävy, ja ettei kahta samanlaista lopputulosta saanut aikaan eri tuotteilla. Ashton vain pyöräytti silmiään ja pudisti päätään nostellessaan erilaisia testereitä.
"Muuten, se väri ei aina välttämättä selviä pelkästään testeriä tuijottamalla", sanoin ja tartuin punaisenruskeaan huulipunanäytteeseen hänen kädessään. Hän ei ehtinyt edes kieltää, kun jo vedin punalla pienen jäljen hänen kämmenselkäänsä. "Mitä sä oikein teet?" "Mähän sanoin, että pelkkä kattominen ei riitä siihen, että näkee, miten se väri oikeesti käyttäytyy." Hän pudisteli taas päätään, mutta kun hetken kuluttua palasin hänen luokseen, hänen kämmenselässään oli jo useampiakin huulipunanvetoja. "Sähän opit nopeasti", sanoin ja tönäisin häntä. Hän näytti niin keskittyneeltä, että se oli jo hauskaa. Hän yritti ilmeisesti paneutua tehtäväänsä. En tiennyt yhtään, minkälainen värisilmä hänellä oli, joten hänen värivalintansa minulle voisi olla yllätys. Toivoin, etten joutuisi hylkäämään ainakaan montaa hänen valinnoistaan, mutta en kuitenkaan suostuisi ottamaan huulipunaa, josta en varmasti pitäisi.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
