Luku 6 - Last First Kiss

816 36 8

 Vihdoin uus luku :) Hope you like it! <3

Heräsin nähtyäni painajaista... Hytkähdin hereille ja tajusin missä olin. Louisin talossa, makasin hänen rintaansa vasten sohvalla. Nousin hitaasti ylös sohvalta ja kävelin päätäni hieroen keittiöön.

Laitoin kahvin tippumaan ja tartuin kännykkääni joka oli pöydällä. 6 vastaamatonta puhelua, yksi ystävältäni Jessicalta, yksi Liamilta, yksi Eleanorelta ja kolme Harrylta... Harry oli lähettänyt myös viestin: "Mis sä oot? Kaikki ettii sua. Ja anteeks Sarah, en tajunnu kuinka vakavaa tää on.. Tuu kotiin mun ja Emilyn luo." Toinen viesti oli tältä aamulta: Sarah, missä sä oot.. Mun on kohta pakko ottaa yhteyttä poliiseihin. Pliis ilmota mulle missä sä oot! -H"

"Ei hemmetti..!" puuskahdin, kun selailin viestejä.

"Mitä?" Kuulin takaani, kun Louis kysyi.

Käännyin häneen päin. "Huomenta..." sanoin vaisusti hymyillen.

"Huomenta." Louis hymyili takaisin.

"Mun on pakko..." aloitin, kunnes ovikello soi.

"Ootas, mä käyn kattoo kuka siel on." Louis sanoi ja lampsi ovelle.

Jäin istumaan pöydän ääreen kännykkääni tuijottaen.

"...Harry, rauhotu..." kuulin Louisin sanovan, kun Harry harppoi kengät jalassa keittiöön.

"Sarah, mä olin niin huolissani susta..!" Hän sanoi ja näytti helpottuneelta. Istuin tuolilla hämilläni tapahtuneesta. Harry tuli halaamaan minua.

"Louis mä yritin soittaa sullekki, miks et vastannu??" hän kysyi ärtyneenä.

"Tota... mun puhelin oli äänettömällä.. en huomannu, sori." Hän sanoi punastellen.

"Kai sä tuut kotiin?" Harry kysyi katsoen minua kysyvästi. Näin kuinka Louisin katse ohjautui myös minuun ja katseemme kohtasivat, mutta vain hetkeksi, sillä Harry huomasi sen ja yhtäkkiä huoneessa oli epämiellyttävä hiljaisuus.

"Sarah?" Harry sanoi.

"Joo... Tuun." sanoin mietteissäni ja yritin hymyillä. 

**Liam**

"Missä äiti?" Em kysyi kun leikimme olohuonneen lattialla.

"Isä lähti hakemaan äitiä ja ne tulee ihan kohta." sanoin hymyillen ja etuovi avautui. Emily lähti juoksemaan kohti eteistä.

"Emily..!" Huudahdin, nousin ylös ja kävelin reippaasti hänen perässään eteiseen.

"Em!" Sarah huudahti ja nosti tytön syliinsä.

"Kiitti Liam, ku ehit tulla tänne." Harry sanoi ja käveli luokseni.

"No worries. Hyvä et löysit Sarahin, mis se oli?" kuiskasin Harrylle.

"Louisin luona..." Hän sanoi ja katselimme Sarahia, sekä hänen sylissään olevaa Em:iä, kun he nauroivat ja touhusivat jotain keskenään.

"Louisin..?" Kuiskasin epäuskoisena.

"Joo... Kuten mä sanoin, Sarah ei ilmeisesti muista mua, mutta Louisin se muistaa...." Harry sanoi ja hän näytti jotenkin onnettomalta.

"Toi on niin kamalaa..." Huokaisin, keräsin kamppeeni ja menin sanomaan heipat tytöille.

"Kiitti viel, soittelen sulle." Harry sanoi ennen kuin lähdin sateiseen ulkoilmaan.

**Harry**

"Hyvää yötä." Kuiskasin ja suukotin Emilyn otsaa, kun laskin hänet omaan sänkyynsä ja suljin valot huoneesta. Jätin oven rakosilteen ja suuntasin alakertaan. Olohuoneessa oli vielä valot päällä, mutta hiljaista. Kurkistin kulman takaa ja näin Sarahin selaavan kuva albumeja.

Hän oli ulkoisesti täysin terve, mutta sisältä ikään kuin... rikki. Hän on niin kaunis... En saa päästää häntä menemään, rakastan tuota naista liian paljon päästäkseni kaiken menemään.

**Sarah**

Nappasin muutaman kuva albumin ja istuin lattialle selatakseni niitä. Ensimmäisen avattuani etusivulla oli kuva minusta ja Harrysta... ilmeisesti muutama vuosi takaperin, olimme jossain lomalla. Kuvia oli myös heidän keikoilta sekä häämatkastamme... Kuvissa olin minä, mutta en muista tapahtumia. On outoa nähdä itsensä niissä... 

Käänsin sivua ja kuvassa oli minä ja Harry suutelemassa sekä Em. Kuva oli alle vuoden vanha ja näytin siinä niin onnelliselta.. Hymyilin hieman koska olimme kaikki niin suloisen onnellisen näköisiä siinä.

"Sä tykkäsit aina teettää oikeita kuvia ja kerätä niitä noihin albumeihin." Harry sanoi ja nojaili seinää vasten hymyillen. En edes ollut huomannut, että hän oli siinä ennen kun hän avasi suunsa.

"No onneks, koska nyt mä voin selailla näitä. Ja toivon mukaan muistaisinki jotain...." sanoin laimeasti viimeiset sanat, painaen pääni alas. Tunsin valtavaa syylisyyttä tilanteesta jossa olimme nyt.

"Harry... Mä oon niin pahoillani." sanoin ja kohotin katseeni häneen. Hän käveli hitaasti luokseni ja istui viereeni lattialle.

"Älä..." hän kuiskasi ja katsoi minua mietteliänä. 

"Mua pelottaa... koska mä en muista meitä. Ja et osaa arvatakkaan kuinka paljon mä sitä haluun... Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eikö?" kuiskasin.

"Mä oon tässä..." hän kuiskasi, siirsi kuva-albumin käsistäni lattialle ja tuli lähemmäs. Olin utelias miltä suudelma hänen kanssaan tuntuisi, joten odotin.

Hän katsoi minua kysyvästi ja hymyilin hänelle hieman, kuin rohkaistakseni häntä. Pian tunsin pehmeät huulet omiani vasten ja vastasin suudelmaan parhaani mukaan.

Harry virnisti hymähtäen, nojasi taakseppäin ja erkani hieman minusta.

"No..?" hän sanoi kysyvällä äänellä ja tajusin, että hän tarkoitti mitä tunsin.

Mietin sitä hetken ja järkytyksekseni tajusin, että.......

Se ei tuntunut miltään.

Vastustamaton 2 (Harry Styles fan fiction)Read this story for FREE!