Osa 2. 두

477 51 4
                                    

Seokjin käveli ulos pienestä huoneestaan, jonka seinät oli peitetty vaalearaitaisella tapetilla, ja jonka vaalea sänky oli peitetty vaaleanpunaisella päiväpeitolla sekä mustilla tyynyillä. Seokjin asteli alas portaita mahdollisimman hiljaa.

Tietenkin, olisi vaihtoehto selittää tämä kaikki vanhemmille, mutta nuo varmaan kieltäisivät poikaa lähtemästä. Seokjin oli tottunut siihen, että häntä pidettiin nuorena, kilttinä pikkupoikana. Vaikka hän oli jo 19, oli hän tottunut siihen että vanhemmat kysyivät aina, mihin Seokjin oli matkalla, missä seurassa ja milloin hän olisi tulossa kotiin. Tavallaan, Seokjin nautti siitä. Hänen vanhempansa välittivät hänestä, ja olivat myös usein hiukan huolissaan, kun poika ei ollut menossa mihinkään perjantai-iltana. Seokjin ei ollut kovin hyvä ystävystymään, vaikka hän oli kovin sosiaalinen. Tietenkin, hän nautti kovasti ihmisten seurasta, mutta jostain syystä hänen ainoaksi kunnolliseksi ystäväkseen oli muodostunut Taehyung.

Monet ihmettelivät, miksi Seokjin asuu yhä vanhempiensa luona, ja aihe on usein saanut pojan tuntemaan olonsa kovin epämukavaksi. Vastaus on aina yhtä yksikertainen; Seokjin ei tahdo muuttaa pois. Hän maksaa osansa perheen laskuista, ja pärjää siellä hyvin.

Seokjin karisti ajatukset ja jatkoi matkaansa. Alakerta oli hiljainen ja pimeä. Sellainen, joka kaikissa kauhuleffoissa enteilee pahaa. Seokjin ei ollut erityisen onnellinen tajutessaan tutkailevan huoneita etsien murhaajaa. Hän hymähti hiljaa ja käveli ovelle. Poika puki ylleen valkean, liian suuren hupparinsa ja mustat tennarit, kävellen hiljaa ulos talosta. Hän hengitti sateentuntuista lokakuisen kylmää ilmaa, ja alkoi kävellä kohti bussipysäkkiä.

Seokjin oli puhtaasti yllättynyt, että busseja kulki yhä. Hän asteli yhden kyytiin, väläyttäen hymyn kärttyisän näköiselle bussikuskille, joka vain pyöräytti silmiään. Seokjinin yllätykseksi, bussi oli vieläpä melko täysi, joten hän päätti istuutua mahdollisimman harmittoman henkilön viereen. Tuo sattui olemaan tummanharmaaseen villankangastakkiin, suureen kaulahuiviin ja laseihin pukeutunut nuori mies.


_____

Okei, oon iloinen että edes yksi on löytänyt tämän aloittelijakirjoitelman luokse, ja joo, taas kaikenlaiset virheet on mahdollisia joten anteeksi siitä :'D

Alone- Bts [Finnish]Where stories live. Discover now