Luku 32

488 51 1

Portland katoaa jonnekin kauas, kun nousemme korkeammalle USA:n ilmatilaan. Sisuskaluni ovat kuitenkin jääneet visusti Oregonin puolelle. Huh! Kirkkaat valopisteet kutistuvat kutistumistaan, kunnes ne loistavat suloisesti kaukana allamme.

Minusta tuntuu kuin katselisin maailmaa kultakalan maljasta käsin. Kun olemme päässeet korkeammalle, emme näe enää mitään. Kaikkialla on sysimustaa, eikä edes kuu valaise meitä. Mistä ihmeestä Harry tietää, mihin suuntaan hän on menossa?

"Ihmeellistä, vai mitä?" kuulen yhtäkkiä hänen sanovan.

"Mistä sinä tiedät, että olet menossa oikeaan suuntaan?"

"Tästä." Hän koskettaa pitkällä etusormellaan yhtä näytön mittareista, joka itse asiassa on sähköinen kompassi.

"Tämä on EC135-Eurocopter, yksi markkinoiden turvallisimmista laitteista. Se on suunniteltu erityisesti yölennoille." Hän vilkaisee minua ja virnistää.

"Kotitalossani on laskeutumispaikka helikopterille. Laskeudumme suoraan sinne."

Tietenkin hänen kotitalossaan on laskeutumispaikka helikopterille. Olen hirvittävän kaukana omasta turvallisesta maailmastani. Ohjauspaneelin valot valaisevat pehmeästi hänen kasvojaan. Hän on ankaran keskittynyt ja vilkuilee jatkuvasti edessään olevia nappuloita.

Ahmin silmilläni hänen ihania piirteitään. Hänellä on kuvankaunis profiili. Suora nenä, kulmikas leuka - haluaisin liu'uttaa kieltäni hänen leukaansa pitkin. Hän ei ole ajanut partaansa, ja ajatus sängestä tekee suunnitelmastani kahta houkuttelevamman.

Mmm... minun tekisi mieli tunnustella karheaa ihoa kielelläni, sormillani ja kasvoillani.

"Yölennoilla ei näe mitään. Silloin on vain pakko luottaa tekniikkaan", hän sanoo keskeyttäen eroottiset haaveeni.

"Miten pitkä matka meillä vielä on?" saan sanottua.

En ajatellut seksiä, en sinne päinkään.

"Alle tunti - myötätuuli vauhdittaa matkaamme."

Hmm, alle tunti, ja olemme Seattlessa... ei paha. Lentäminen on todella nopea tapa liikkua paikasta toiseen.

Alle tunnin päästä saan kuulla Harryn suuren salaisuuden. Syvät vatsalihakseni kiristyvät. Koko vatsani on täynnä perhosia. Mitä ihmettä hän oikein aikoo kertoa minulle?

"Onko kaikki hyvin, Louis?"

"On." Vastaukseni on lyhyt ja tyly, koska hermoni eivät yksinkertaisesti pysty parempaan.

Kuvittelen että hän hymyilee, mutta on niin pimeää, etten voi olla varma siitä. Hän kääntää taas uutta vipua.

"Portlandin lentokenttä, Charlie Tango on kohteessa tuhatneljäsataa. Loppu." Harry keskustelee lennonjohdon kanssa.

Keskustelu on niin ammattimaista, etten ymmärrä kaikkea, mutta käsitän, että siirrymme Portlandin ilmatilasta Seattlen kansainvälisen lentokentän piiriin.

"Selvä, Sea-Tac. Olemme valmiita. Loppu."

"Katso tuonnepäin." Harry osoittaa kaukana loistavaa pientä valopilkkua.

"Tuo on Seattle."

"Teetkö sinä muihinkin miehiin vaikutuksen viemällä heidät helikopterilennolle?" kysyn aidosti kiinnostuneena.

"En ole koskaan lentänyt yhdenkään miehen kanssa, Louis. Tämä on jo toinen asia, jonka olen tehnyt vain sinun kanssasi." Hänen äänensä on hiljainen ja vakava.

Siinäpä vasta kummallinen vastaus. Jo toinen asia? Oliko ensimmäinen siis se, että nukuimme verekkäin harrastamatta seksiä?

"Oletko vaikuttunut?"

"Tunnen pelonsekaista kunnioitusta, Harry."

Hän hymyilee.

"Pelonsekaista kunnioitusta?" Hetken aikaa hän näyttää itsensä ikäiseltä.

Nyökkään.

"Sinä olet niin... asiantunteva."

"Kiitos kohteliaisuudesta, herra Tomlinson." Kuvittelen, että hän on mielissään, mutta voin olla väärässäkin.

Matkaamme jonkin aikaa pimeässä. Seattle, joka aluksi oli pelkkä pieni valopiste, laajenee pikkuhiljaa.

"Sea-Tacin lennonjohto Charlie Tangolle. Lentosuunnitelma Escalaan hyväksytään. Reitti on selvä. Kaikki kunnossa. Loppu."

"Charlie Tango on kuulolla. Viesti ymmärretty, Sea-Tac. Kaikki selvää. Loppu."

"Sinä ilmiselvästi nautit tästä", minä mutisen.

"Mistä?" Harry vilkaisee minua. Hän näyttää ohjauspaneelin valossa kysyvältä.

"Lentämisestä", minä vastaan.

"Lentäminen vaatii tarkkuutta ja keskittymistä... miten olisi mahdollista, että minä en pitäisi siitä? Kaikkein parasta on kuitenkin liitely."

"Liitely?"

"Tavalliset kuolevaiset tuntevat sen paremmin purjelentona. Lennän sekä purjelentokoneita että helikoptereita."

"Niinkö." Kalliit harrastukset.

Muistan yhtäkkiä, mitä hän kertoi minulle haastattelussaan. Minä pidän lukemisesta, ja toisinaan käyn mielelläni elokuvissa. Olen taas kerran kaukana omalta maaperältäni.

"Charlie Tango, reitti on selvä, loppu." Lennonjohdon eleetön ääni keskeyttää unelmointini. Harry vastaa ääni täynnä tarkkuutta ja itsevarmuutta.

Seattle on koko ajan lähempänä. Olemme jo lähestymässä esikaupunkialueita. Näkymä on häkellyttävä: olemme öisen Seattlen yllä.

"Hyvä näköala, vai mitä?" Harry mutisee.

Nyökkään häkeltyneenä. Kaupunki näyttää olevan kuin toisesta maailmasta - näkymä on tosiaan epätodellinen - ja minusta tuntuu yhtäkkiä kuin olisin jättimäisen elokuvan kulisseissa. Mieleeni tulee Liamin suosikkielokuva Blade Runner.

Muistn yhtäkkiä Liamin suuteluyrityksen. Tunnen olevani hiukan julma, kun en ole vieläkään soittanut hänelle takaisin. Hän saa luvan odottaa huomiseen...

"Olemme perillä parin minuutin päästä, Harry sanoo, ja yhtäkkiä tunnen, kuinka pulssi jyskyttää korvissani, kun sydämeni kiihdyttää tahtiaan ja adrenaliini suihkuaa pitkin kehoani.

Harry puhuu jälleen kerran lennonjohdon kanssa, mutta minä en enää kuuntele häntä. Minusta tuntuu että pyörryn. Kohtaloni on hänen käsissään.

Lennämme nyt rakennusten keskellä, ja kaukana edessäpäin erotan pilvenpiirtäjän, jonka huipulla on helikopterin laskeutumisalusta. Rakennuksen katolle on maalattu valkoisin kirjaimin sana "Escala".

Katto lähestyy kaiken aikaa ja kirjaimet kasvavat kasvamistaan... samoin kuin hermostukseni. Voi luoja, kunpa hän ei pettyisi minuun. Olen varma, että hänen mielestään minulta puuttuu jotakin.

Toivon, että olisin kuunnellut Niallia ja lainannut jonkun hänen puvuistaan, mutta olen hirveän mieltynyt mustiin farkkuihini, joiden seuraksi olen vetänyt päälleni pehmeän mintunvihreän paidan ja Niallin mustan takin.

Näytin ihan tarpeeksi hyvältä näinkin. Puristan penkkiäni lujempaa ja lujempaa. Minä pystyn tähän. Minä pystyn tähän. Hoen tätä mantraa samalla kun katselen allamme avautuvaa pilvenpiirtäjää.

Fifty Shades of Grey (Larry Stylinson -versio suomeksi)Read this story for FREE!