15.

952 67 18

Jokin kutittaa jalkapohjiani. Avaan silmäni ja nään oranssin kissan heiluttelemassa häntäänsä vasten jalkojani. Hätistän kissan varovasti matkoihinsa ja se hyppää Daxelin päälle.
Nousen patjaltani ja vaihdan nopeasti vaatteet. Menen takaisin patjalleni ja tuijottelen kattoa.

Voiko enää elämä vaikeemmaks mennä...

"Huomenta" Daxel sanoo käheällä äänellä silittäessään kissaa.
"Moi" vastaan. En koskaan sano "huomenta", sillä no, miksei vaan sano moi?
"Onko tää teijän?" kysyn kun kissa hyppää syliini valmiina rapsutettavaksi.
Poika nyökkää ja ojentaa kätensä kohti kissaa.
"Sen nimi on Kisu"
Kisu kehrää ja kävelee ympäriinsä vaatien lisää silitystä.

Pari tuntia myöhemmin

"Lopeta!" yritän huutaa naurun seasta kun Daxel pitää minua jalkojensa päällä ilmassa. Katsomme toisiamme silmiin, mutta sitten Daxel tipauttaa minut varovasti - mutta nopeasti - ja pian hän on jo kontillaan päälläni.
Tilanne on jo mielestäni kiusallinen kun tuijotamme vain toisiamme, joten alan yllättäen kutittaa Daxelia kyljistä. Kimeä vingahdus kuuluu ja sitten hän alkaa kiemurrella kuin halkaistu mato.
Kaiken sen naurun ja epämääräisten äänien keskeltä emme kuule askelia jotka lähestyvät huonetta.
Ovi avataan ja utelias naisen naama ilmestyy oviaukkoon. Ruskea pitkä tukka, kirkkaan vihreät silmät ja laiha. Hän näyttää aivan Daxelilta.

"Tuota... Tulin vain sanomaan että ruoka olisi valmista. Ihan vaan jos kerkeätte puuhiltanne" nainen sanoo ja häipyy. Purskahdamme nauruun vielä kerran ennenkuin lähdemme alas. Enhän minä söisi, mutta kohteliaisuudesta menen pojan mukaan.

Ruoaksi olisi omatekoista pitsaa. [Pizzaa vai pitsaa?]
"Syötkö sä?" Daxel kysyy. Hän on juuri ottamassa toista lautasta mutta kieltäydyn. "Ei kiitos"
Katson kun nainen ja Daxel syö, enkä voi olla tuntematta pientä nälän tunnetta joka valloittaa hetki hetkeltä enemmän vatsaani. Pidän siitä huolimatta pääni, enkä todellakaan syö.

Ulkona paistaa aurinko täydeltä taivaalta, kun minä ja Daxel olemme Kisun kanssa lenkillä.

"Hei tota... Mä aattelin et jos sä haluut ni me voitas viettää tää loppupäivä pitäen hauskaa?" Daxel kysyy yht'äkkiä.
"Tää koko päivähän on ollu aika hauska" naurahdan.
"No ei sitte" poika sanoo pettyneenä.
"Ei ku kerro" vaadin tältä.
"Näät sitte. Se saa olla yllätys"

Sillä välin kun juttelimme, Kisu oli istahtanut maahan.
"Noni tosi kiva. Kerran ku se istuu ni se ei ylös nouse ennen ku se haluu" Daxel tuhahtaa sarkastisen tylsistyneesti. Nauran ja katson Kisua joka jököttää maassa ja näyttää ihan Grumpy Catilta. Seisomme paikoillamme, ja kun Daxel yrittää ottaa Kisua syliin, se alkaa sihistä ja rimpuilla. Annamme sen siis viettää hetkensä istumassa ja odotamme sitä.


"Pidä nyt kiinni" Daxel sanoo ja polkaisee mopon käyntiin. Tiukennan otettani pojan vyötäröllä. En tiedä vieläkään minne olemme menossa.
Katselen ohi kulkevia autoja ja pimenevää taivasta. Kaupunkiin on laitettu jo jouluvaloja jotka syttyvät iltoisin. Ne ovat todella kauniita, varsinkin yöllä.

Mopo pysähtyy ja nousen kyydistä.

Ainoa sana joka suustani tilee on: "Wau.."

[Minähän lupasin että tämä tulee tällä viikolla:3 ja sehän tuli. Jos joku lukee tän tähän aikaan niin tässä sitten iltalukemista:) mut mä käyn koht nukkuu, joten öitä]

~Banaatti💏

Elämän SäveletRead this story for FREE!