6.

1.1K 86 3

Jään katsomaan mielenkiinnosta tapahtumia ikkunalaudalleni. Joku liikkuu huoneessa selvästi, hän ehkä etsii jotain. Valkoiset verhot sumentavat huoneen, mutta hahmon silhuetti näkyy.
Paskat. En jaksa enää tihrustaa huonolla kaukonäölläni joten hyppään laudalta alas. Menen makoilemaan sängylleni ja huomaan kiiltelevän asian yöpöydälläni. Katson tarkemmin, ja älyän sen olevan terä. Paras ystäväni. Otan sen käteeni ja ihailen sen tärvyyttä.
Ai mistä sain tämän? Jostain isän tavaroista, vanha partaterä.

2 vuotta sitten:

Juoksen ovesta sisään välittämättä pöydän kulmasta joka hipaisee kylkeäni. Riuhtaisen vessan oven auki ja lukitsen sen perässäni, vaikka kuulen kuinka äiti yrittää udella mikä on hätänä. Lyyhistyn suihkun alle lattialle ja nojaan polviini. Kyyneleet tuntuvat erittäin tutuilta poskillani. Itken hysteerisesti, ja vaikka kuinka yritän kuivata kyyneleet poskiltani, niin uudet kastelevat ne vain uudestaan.
Sitten katseeni osuu lavuaarin vieressä lojuvaan veitsen näköiseen esineeseen. Nousen vapisevin jaloin seisomaan ja nappaan sen käteeni. Esine on todella terävä... Ja tiedän tasan tarkkaan mitä tällä tekisin.

Silloin viilsin ensimmäisen kerran. Koulu oli alkanut mennä huonosti ja kotonakin asiat mutkistuivat. Jessica, jos siis muistat sen huoran, oli alkanut haukkua minua. Ja hänen kaverinsa ryhtyivät pikkuhiljaa siihen mukaan.
Aluksi en ymmärtänyt miksi he tekivät sitä, mutta seiskaluokan lopulla huomasin olevani läski. Ja ymmärsin, että kaikki mitä he sanoivat minusta oli totta. Ja no, ei se ole loppunut vieläkään. Mennyt vain pahemmaksi.

[Jes, sain tän sittenki valmiiks viel tänää. Mä tiiän ettei kukaa hollu enää wattpadis tähä aikaa mut julkasen kuitenki :D]

Elämän SäveletRead this story for FREE!