3.

1.2K 105 5

Hetken raivoamisen jälkeen Jessica ja broilerit lähtevät paikalta. Jatkan matkaani seuraavalle tunnille kuin mitään ei olusi tapahtunut, mutta tottakai tämä Daxel tulee juttelemaan minulle.
"Mistä tos oli kyse?"
Eli hän siis oli nähnyt Jessican vauhkoamisen. Heilautan kättäni merkiksi että minua ei nyt kiinnosta jutella, ja jatkan taas matkaani. Monta estettä jo ollut, ja olen tuhlannut hyvää aikaa.
Ja mahakipukin vielä.

Meillä on historiaa. En pidä siitä, en pidä oikein mistään kouluaineesta. Ehkä se johtuu opettajista, tai sitten koulusta.
Juuri kun olen istumassa valitsemalleni paikalleni, Daxel istuu viereeni hymyillen iloisesti.
"Moi" Hän selvästi yrittää aloitta keskustelua kanssani.
Mulkaisen poikaa tylsistynyt katse silmissäni ja jatkan tekemisiäni.
"Sä oot kai Sade" Ja toinen mulkaisu. Eikö tuo paskiainen nyt ymmärrä ettei minua kiinnosta pikku juttutuokio?
Opettaja aloittaa tuntinsa normaaliin tapaan, samalla kun minä toivon että Daxel siirtyisi sinne missä hänen toivottaisiin olevan. Nimittäin Jessican viereen.

"Voiks sä sanoo jotain?" Daxel kysyy.
"Haluuks jättää mut rauhaa?" käännän katseeni poikaan. Ja siinä se. Daxel kääntyi takaisin opettajan puoleen eikä enään sen tunnin aikana yrittänytkään puhua minulle.

Elämän SäveletRead this story for FREE!