Kpl 1. "Kohtalo"

1.4K 131 14

Minä pakenin, juoksin metsässä niin kovaa kuin pääsin. Kostea maa tuntui kenkieni läpi, mutta jatkoin juoksemista. Kuuntelin tarkkaavaisesti askelia, jotka saavuttivat minua. Mitä minä pakenin? Ominsanoin, minä pakenin helvettiä. Toisin sanoin, järjestettyä avioliittoa ja sitä, että joutuisin antamaan tulevalle alfalle perillisen.

Kompastuin omiin jalkoihini ja kaaduin maahan. Juuri, kun pääsin ylös ja aijoin jatkaa matkaa tunsin kädet lantiollani. Yritin pyristellä pois otteesta, mutta sen seurauksena kaaduimme maahan ja Cole istahti päälleni.

"Ihan kiva leikki, mut et pääse pakoon" Cole tuhahti hengästyneenä.

Tuijotin häntä hieman vihaisesti, kunnes hän nousi ja auttoi minut ylös. Hän piti koko matkan kiinni ranteestani peläten, että karkaisin taas. Olin jo toisen kerran päässyt karkumatkalle, harmillisesti hän saa minut kiinni ja passittaa aina takaisin. Edellisen kerran jälkeen hän oli poistattanut kaikki maljakot huoneestani, koska löin Colelta tajun kankaalle.

Pysähdyimme metsän reunaan, aukiolle oli kokoontunut väkeä viettämään iltaa. Cole nykäisi minut liikkeelle ja raahasi väkijoukon lävitse, keräsimme kysymyksiä herättäviä katseita.

"Vaativa naikkonen sulla Cole." Joku huusi väkijoukosta.

"Sinuna olisin hiljaa, kun et edes saa yhtään naista." Cole murahti ja osa väestä alkoi nauramaan. Kävelimme toiselle puolelle kylää, johon minut oli 'majoitettu' väliaikaisesti kunnes meidät vihittäisiin.

Kävelimme portaat ylös, hän työnsi minut sisään ja tuli itse perässä. Kerkesin perääntyä asunnon perälle, kun Cole lukitsi oven. Hän näytti hieman vihaiselta.. Okei tosi vihaiselta, kun lähestyi minua. En päässyt karkuun ja jäin loukkuun Colen ja seinän väliin. Ahdistava tilanne. Hän katsoi minua silmiin ja puri huultaan, tuo katse näytti hetken murhaavalta.

Silmäni suurenivat, kun tajusin hänen kätensä siirtyneen lantiolleni. Hän painautui aivan kiinni minuun, tunsin hänen lämpimän hengityksensä ihollani. Luuliko hän tosiaan, että antaisin periksi..? Vaikka ajatukseni harhailivat hänen hyvännäköisellä kropallaan, joka tuntui hyvältä... Hetkinen.. Ei minun pitänyt ajatella noin. Leikitään, etten ajatellut tuota juuri äskön.

Yritin päästä pois, mutta tiesin olevani liian heikko. En saisi työnnettyä Colea pois edestäni, vaikka käyttäisin siihen kaikki voimani. Yritin miettiä keinoa päästä pois tästä tilanteesta, sydämeni löi kiivaasti rinnassani. Ensimmäinen mahdollisuus olisi lähtä leikkiin mukaan ja lopettaa se kesken sopivan tilanteen tullen.Toinen vaihtoehto on lyödä taju kankaalle, niin kuin viime kerralla. Kumpikaan ei ollut mitään maailman mahtavimpia ideoita, niissä oli omat riskinsä.

Olen typerä, kun koettelen onneani tulevan alfan kanssa. Ennen kuin kerkesin tehdä elettäkään, oveen koputettiin. Cole murahti turhautuneesti ja laahusti sitten kohti ovea, minä korjasin paidan helmani. Tuijotin vihaisesti hänen selkäänsä ja tartuin pöydällä olevaan lamppuun, heitin sen päin seinää. Hän pysähtyi oven suulle.

"Yritä olla tuhoamatta koko asuntoa, kun olen poissa." Hän murahti ja katosi sen jälkeen ovesta. Lyyhistyin sen jälkeen lattialle istumaan ja tuijotin tyhjyyteen. Tiesin, että hän ei ollut oikeasti paha. Hänen sutensa oli ottanut vallan hänestä, mutta silti se tuntui kamalalta.


Tää on mun ensimmäinen tarina täällä Wattpadissa, joten toivon et tää herätti teidän mielenkiinnon edes jollain tapaa. Pahoittelut siitä, että eka luku oli näin lyhkänen.Jatkossa on huomattavasti enemmän luettavaa, siitä oon varma. Mutta joo..Kommentteja saa laittaa, otan ne avosylin vastaan! 

Vielä kiitos mun kaverille, joka autto mua kansikuvan kanssa ja kannusti kirjottamaan tätä!!

VapaudenriistoRead this story for FREE!