Pidä sun lupaus

29 - Kerro mulle totuus

"No on kai. En kyl toisaalta ihmettele. Tai ihmettelen mut samalla en. Olisin mä arvostanut, ja luulinkin et Aake olis ihan toisenlainen ja tullut puhumaan mulle kun kuuli niistä huhuista, eikä vaan karkuillut tuolla tavalla. Vaikka onhan ne aika raakoja joten jos mä olisin sen saappaissa, en tiedä tulisinko reagoimaan kovinkaan erilaisella tavalla." Selostan, ja kaksikko kuuntelee mun ajatuksenpurkausta hiljaa sekä ymmärtäväisesti. Olen kyllä kiitollinen kun kukaan ei puhu päälle tai mitään, yritä värittää tätä kaikkea omilla teorioillaan. 

 "No totta toikin on ", Viivi tuumaa, ja Jesse jatkaa pian hänen jälkeensä:

"Aika päättömiä juttuja ihmiset keksii ihan oikeesti. Siis se on jokaisen oma asia et käyttääkö mitään päihteitä vaiko ei, mutta se että sä mukamas aiheutit jollekkin jotain fyysistä ja kävisit uhkailemassa ihmisiä niiden kotiovien takana saadakses jotain nesteitä. Vittu miten urpoa."

"Hmm. Mut en mä usko et ne pelkästään ton takia välttelee mua. Aake ja Nooa on molemmat tietoisia mun entisestä suhteesta kovempiin aineisiin, ja ne hyväksy sen eikä tuominnut. Täs on pakko olla jotain isompaa meneillään vielä. " Tuumaan tasaisesti määrätietoisella äänensävyllä. Mä alan ihan pikkuhiljaa olla kyllästynyt tähän jahtaamiseen ja kaiken maailman valheiden levittelemiseen. Se on vienyt multa kaverisuhteita ja tuhosi melkeinpä seurustelusuhteenkin. Jeren käytöstä mun pitäisi selvittää myöhemmin, mutta haluan saada ensiks tän loputtomalta tuntuvan keissin päätökseen.

x

On kulunut nyt noin kaksi viikkoa siitä, kun mä ja Jesse mentiin Viivin luokse ja saatiin tietää tästä, erittäin epätodelliselta kuulostavalta jutusta. Tuntui kyllä helpottavalta kun sai jotain selkoa piilossa olleisiin asioihin. Minä ja Jere ei olla keretty näkemään lähes ollenkaan, muuta kuin satunnaisesti välitunneilla ja toisinaan ruokalassa. Ymmärrettävää kyllä, sillä eihän me edes olla samalla vuosikurssilla. Tosin ollaan viestitelty senkin edestä ja tehty suunnitelmia kunhan pystyttäisiin näkemään seuraavan kerran. Mun puolelta pystyisin näkemään toista milloin tahansa, mutta Jerellä on ollut äitinsä kanssa enemmän satunnaisia riitoja, jonka vuoksi tuo ei ole oikein onnistunut poistumaan kotoaan niin useasti kuin tahtoisi. Vaikka hän onkin jo täysi-ikäinen, rauhan säästämiseksi toinen on päättänyt yrittää pysytellä äitinsä hyvällä puolella.

Koulussa on ollut tavalliseen tapaan tylsiä oppitunteja, ärsyttäviä ihmisiä sekä paljon pieniä testejä. Päivät laukkaavat yhä toistaan nopeampaan tahtiin pidemmälle kevääseen. Lumet alkavat sulamaan sieltä täältä yhä enemmän ja enemmän, leskenlehtiä alkaa puskemaan nurmikon seasta maan pinnalle. Auringonsäteet paistelevat turhan useasti aamuisin mun huoneeseen. Vaikka mulla onkin pimennysverhot edessä, ne eivät tunnu ajavan tehtäväänsä niin kuin kuuluisi, joten oon harkinnut hankkivani uudet kunhan kerkeän. 

Kun maanantai saapui, ja kaikki raahautuivat kouluun, asiat vaikuttivat olevan kertakaikkiaan normaalisti. Mitään erityistä ei siis tapahtunut. Mulla oli kahdeksalta aamulla biologian tuplatunti, jonka jälkeen oli kemiaa ja ruokailu. Sitten loppupäivä meni äidinkielen parissa ja pääsin kahdelta kotiin. Sovin mun vanhan joukkuekaverin Felixin kanssa että nähtäisiin myöhemmin sinä päivänä kaupungilla ja kierreltäisiin ympäriinsä sekä käytäisiin katsastamassa läpi yks keskustaan vasta avautunut kahvila. Menin kotiin ja tein biologian läksyt, ja pääsin ihmeellisen nopeasti lähtemään takaisin ihmisten ilmoille, sillä mistään muusta aineesta ei tullut kotitehtäviä. Se iltapäivä osottautui yhdeksi hauskimmista mitä mulla on ollut pitkään aikaan. Felixin pikkuveli Onni liittyi meidän mukaan, ja oli ihan jees nähdä uusiakin kasvoja.

Tiistaina ei ollut maanantain tyylistä rauhallisuutta tiedossakaan, sillä jo heti aamusta kaikki vitutti. Meinasin myöhästyä koulusta, sillä mun herätyskello oli päättänyt kuluttaa patterit loppuun keskellä yötä joten en herännyt puol seitsemän aikaan milloin olisi pitänyt. Tämän lisäks onnistuin pudottamaan mun aamupalan lattialle, ja sain ylimääräisen siivoustehtävän hoidettavaksi mistä en tykännyt sit yhtään. Koulussa oli kaiken lisäksi tiedossa ihan helvetin pitkä päivä, kahdeksasta neljään, täynnä tylsiä oppiaineita ilman hyppytunteja. Kärvistelin vitutuksen kanssa iltapäivän vikalle tunnille saakka, jossa selvisi että meillä olisi fysiikasta yllätyspistokoe silloin. Minä eikä melkein ketään muukaan ollut lukenut edellistä kappaletta sen tarkemmin, joten kaikki oltiin ihan samanlaisessa epätoivon tilassa.