Rakkausteoreema

NELJÄ

Äiti oli tyytyväinen uuteen opiskeluasenteeseeni, kun minua ei juuri näkynyt alakerrassa tavalliseen tapaan television edessä jokin piirrostyö tai keskeneräinen neulomisprojekti mukanani. Lauantaiaamupäivän käytin tunnollisesti kouluhommien tekemiseen ja lueskelin muutaman kappaleen verran fysiikan kirjaa miettien, että jatko-opintoihin siirtymisen jälkeen en luultavasti tarvitsisi tämänkään aineen tietoja. En uskonut, että minua valittaisiin testien perusteella alalle, jossa osoitin jo lukion tasoisissa tehtävissä heikkoa osaamista.

Opiskelu-urakan suoritettuani makasin selälläni sängyllä ja selasin viestisovellukseen kilahtaneita kuvia ja viestejä, mutta jätin kouluryhmän selaamisen vähemmälle. Puolen päivän aikoihin lähdin alakertaan ja autoin äitiä ja Ivya ruuanlaitossa tekemällä salaatin, mutta ruuan jälkeen sulkeuduin takaisin huoneeseeni valitsemaan vaatteita ja kuuntelemaan musiikkia.

Basso tömähteli langattomista kaiuttimista, kun valitsin jotain menevämpää asettaakseni tunnelman oikeaksi. Mochesterissa ei juuri tapahtunut mitään kummallista, kerran vuodessa jokin isompi bändi saattoi käydä soittamassa naapurikaupungissa, mutta meillä suurinta hupia olivat kaupungin omat tapahtumat, joita mainostettiin viikkotolkulla. Tiesin Ivyn lähtevän myös, mutta en edes kysynyt menisimmekö samaa matkaa, vaan valmistauduin omin aikatauluin.

Pistin päälle lämpimän villapaidan ja farkut, naulakosta valitsin armeijanvihreän bomber takin. Harmaa huivini oli hukassa, mutta löysin sen eteisestä kenkätelineen takaa, mihin se oli pudonnut. Äiti muistutti, että tulisin aikaisin kotiin ja isä toivotti hauskaa reissua, kun huikkasin heille heipat olohuoneen oviaukosta.

Sää oli selkeä, mutta viima pyyhki katuja pitkin saaden pudonneet lehdet tanssimaan. Sulloin sormet lämpimiin hanskoihin ja arvelin, että katuisin vielä melko ohutta takkivalintaani illan koittaessa. Kurkotin olkalaukusta kännykkäni ja vilautin näyttöä kiskobussin lukijaan maksaakseni matkan. Täydessä vaunussa astelin porukan jatkoksi keskiaulaan ja jäin pois toisella puolella kaupunkia.

Tapaamispaikaksemme oli sovittu tuttu kioskin kulma, missä notkui jo lauma nuoria. Huomatessani Indian liityin hänen seuraansa ja etsimme yhdessä muut lukioporukkamme jäsenet, joiden kanssa lähdimme markkinakentälle tallustelemaan. Nurmi oli paikoin kosteaa ja tarttui kengänpohjiin.

Kojujen muodostamat käytävät olivat pienten valoketjujen täplittämiä. Vielä näkymä ei hehkunut, kuten se tulisi tekemään illan pimentyessä, mutta jo nyt saattoi haistaa erilaisten ruokien tuoksun, nähdä upeat kurpitsat ja muut myynnissä olevat kasvikset sekä käsityöt ja purnukat täynnä herkkuja tai ihonhoitoon valmistettuja tuotteita.

Meidän opiskelijaporukkamme suuntasi tietysti ensimmäisenä kojuille, joissa oli tarjolla erilaisia pelejä tai musiikkia. Onnistui pysyttelemään Indianan ja Elisin seurassa lyöttäytymällä heidän ryhmäänsä pallonheittokojulla, eikä Brisa päässyt vielä ahdistelemaan minua kysymyksillään. Hänen tilaisuutensa koitti kuitenkin myöhemmin, kun kuljimme lämpimät glögilasit käsissämme istumaan hetkeksi puiden alle, jalat kahlaten värikkäissä lehdissä. Toiset jäivät nojailemaan puun runkoon, mutta Brisa tunki viereeni puiselle penkille ja hymyili kovin tietäväisesti.

"No niin. Nyt kerrot kaiken. Opettaja Nash sanoi, että sinä saat tukiopetusta."

"Niin." Mietin pääni puhki, miten onnistuisin ohittamaan tämän keskustelun.

"Ja hän opettaa sinua?"

"Vanhempani pakottivat minut tukiopetukseen sen hylsyn takia", sanoin hiljaisemmalla äänellä ja toivoin, että Brisakin madaltaisi äänensä voimakkuutta. "Sen takia minä hänet tunnen, minulla on ollut vasta pari tuntia."

"Vau. Onko hän hyvä tyyppi? Siis se perjantain tunti oli ihan kivaa vaihtelua, mutta onko hän samanlainen tukiopettajana? Hän on aika hyvännäköinen. Etkö ole yhtään kiinnostunut?" Brisa uteli. "Kuinka vanha hän on?"