Previous Page of 2Next Page

Pisamainen rakkaus

spinner.gif

Siinä iässä heitä kahta ihmeteltiin. Tyttöä ja poikaa kävelemässä käsi kädessä koulun käytävillä, kun muut vielä epäröivät ja katselivat toisiaan vain salaa. 

Elettiin vuosia, jolloin ei oltu enää pieniä lapsuudenystäviä. Eikä murrosikä ollut tuonut eteen nuoruuden ihastumisia. 

He olivat ensimmäiset, Mira ja Miro. Ja jotenkin kaikista tuntui, että he olivat myös samannäköiset ja toisilleen sopivat, vaikka sitä ei voinutkaan tunnustaa. Heillä oli melkein samanlaiset nimet, samantyyppinen ulkonäkö punertavine hiuksineen ja valkeine ihoineen, ja samanlaiset luonteet. He olivat ystävällisiä ja iloisia. Heillä oli vinkeä huumorintaju, joka ei kohdistunut ilkeytenä toisiin vaan sai vakavammatkin asiat muuttumaan joskus hauskoiksi. Kääntämään tilanteen usein ympäri niin, että kaikille tuli mukava olo. 

Silti ikävältä tuntuivat jonkun joskus sanomat rumat sanat. Että he olivat yhdessä vain sen vuoksi, että teeri oli käynyt istumassa molempien kasvoilla. 

"Siitä teille on pilkut tulleet." 

Ja mikä hauskuus! Ei haukkuminen vaan se, miten Mira ja Miro suhtautuivat tuohon kommenttiin. Seuraavana koulupäivänä he taluttivat kouluun suuren lintueläimen ja esittelivät vapaasti kulkevaksi teereksi. 

"Se on niin hyvä ystävä, että me annamme sen istua ihan missä se vain se haluaa, vaikka siitä tulisi pieniä täpläisiä likahaittoja", oli Miro sanonut ja Mira oli silittänyt heidän ylvästä lemmikkiään ylpeänä. 

Kommenteillaan he sulattivat muiden koululaisten jään. Pian ne kaikkein ilkeimmätkään eivät viitsineet enää kommentoida asiaa, sillä he olisivat itse joutuneet muiden pilkkaamisen kohteeksi. Ehkä ilkeydellä ei ollutkaan sijaa tässä maailmassa.

Kuukaudet kuluivat. Mira, Miro ja heidän lemmikkinsä tulivat tutuksi myös koulun opettajien keskuudessa. Heitä pyydettiin vierailuille naapurikouluihin. Pian muut lapset halusivat itselleen vastaavanlaisen lemmikin. 

Ihmeellistä oli se, ettei villitys rajoittunut vain lemmikkiin. Jostain syystä Miran ja Miron ja heidän lemmikkinsä muodostama ryhmä oli sulattanut monien sydämet ja muut halusivat olla aivan heidän kaltaisiaan. Pian kaikki ympärillä piirsivät itselleen pisamoita, sillä heillä itsellään ei sellaisia ollut. 

Pian koko koulumaailma oli pisamanaamaisten valloittama. Kaikki mikä liittyi pisamiin oli yhtäkkiä muotia. Peppi Pitkätossu -kirjat ostettiin kaupoista niin, että kirjapainot joutuivat painamaan uusia vuorokaudet ympäriinsä. Erilaiset pisamameikit tekivät kauppansa niin, että meikkikauppias Puuteri joutui matkustamaan Pariisiin tuodakseen sieltä matkalaukkukaupalla lisää pisamameikkejä koululaisille ja heidän vanhemmilleen myytäväksi. 

Myös aikuiset ryhtyivät tekemään itselleen tekopisamia. Mummo, joka oli asunut vuosikymmenet syrjäisessä mökissään ja peittänyt kasvonsa aina kaupassa käydessään, asteli eräänä päivänä kaupungin katuja pitkin ilman huivia ja meikkejä. Hänellä oli oma komea pisamalauma kasvoissaan luonnostaan. 

Koulun talonmies tunnusti puolestaan, että hänkin oli aikoinaan joutunut kärsimään pisamistaan ja oli kaikkien näiden vuosien ajan peittänyt ne erikoisilla voiteilla. Ei hän halunnut kuulla kiusaavia kommentteja nykyajan koululaisilta, kun ei ollut kestänyt niitä omina kouluvuosinaankaan.

Suuri pisamabuumi jatkui. Läikikkäiden koirien nimiksi annettiin yhä useammin Pisama tai Pilkku, Italiassa sijaitseva kalteva torni muutettiin Pisan tornista Pisaman torniksi. Eri maiden vaakunoihin muutettiin karhujen, leijonien ja kotkien tilalle ylväästi katselevat teeret. 

Mira ja Miro puolestaan kulkivat haastattelusta toiseen. Heidän kuvansa koristivat pian kaikkia lehtien kansia. He istuivat haastateltavina aamu-tv:ssä, uutislähetyksissä ja keskusteluohjelmissa. He kilpailivat visailuissa, matkasivat maailman ympäri ja pian he jo julkaisivat ensimmäisen levynsä ennen siirtymistä elokuva-alalle. 

Previous Page of 2Next Page

Comments & Reviews

Login or Facebook Sign in with Twitter
library_icon_grey.png Add share_icon_grey.png Share

Who's Reading

Recommended